tiistai 28. kesäkuuta 2011

Juhannushame

Nyt seuraa vaate- tahi tyylibloggailua. Ehkei sentään aivan muotibloggailua kuitenkaan. Mutta tässä esillä blogihistoriani tietääkseni toinen päivän asu. Juhannusaaton asu.


Juhannus on ollut minulle lapsesta asti tärkeä juhla. Se on ollut kesän juhlintaa, musiikkia, tunnelmointia ja haaveita. Ja se on vietetty sukulaisten kanssa. Vasta joskus teini-iässä aloin hoksata, että suurimmalle osalle juhannus ei edusta joulun tapaista, joskin vähän laajennettua, perhejuhlaa.


Useimpien juhannus taitaa koostua aikalailla samoista asioista: grillaamisesta, saunomisesta ja ulkona olemisesta. Suku ei kuitenkaan ole mikään yleisesti juhannukseen liitetty asia. Nykyään en enää ihmettele sitä. Kasvaessani olen oppinut sentään sen, että mikä itselle on normaalia, ei ole kuitenkaan mikään itsestäänselvä  asia tai ainoa oikea tapa. Kukin siis viettäköön juhannuksensa niin kuin sen parhaaksi kokee, ja itsekin olen jo muutaman mainion ei-sukujuhanuksenkin viettänyt. Tänä vuonna kuitenkin juhannus tarkoitti mummolaa, enolaa, serkkutyttösaunomista, mölkkyä pikkusiskon parina (ja voittoa btw) ja yhteistä musiikista nauttimista tällä kertaa youtube-toivekonsertin ja vaarin kanssa kitaran soittelun muodossa. Monilta osin täysin perinteistä.


Tänä juhannuksena pukeuduin oikein juhannus- ja kesäväreihin. Kirkkaanvihreä on meidän perheessä kyllä kaikista eniten pikkusiskon väri, mutta menee se näköjään minullakin.


Oikeastaan kannattaa keskittää katse hameseen, sillä se on itse asiassa näiden kuvien alkuperäinen  pointti. Värväsin pikkusiskoni ottamaan kuvia uusimmasta ompeluksestani blogiani varten ennen kuin lähdettiin varsinaisiin juhannusrientoihin. Suurimmassa osassa kuvista on tietenkin täysin julkaisukelvoton ilme eikä itse hamekaan aina oikein tahtonut näyttäytyä parhaimmillaan, mutta tässä näitä kuvia nyt silti on.


Kellohame kangaskaupan palakankaasta, joka ilmeisesti on 100 % puuvillaa. Huoliteltu reippaasti erisävyisellä vinonauhalla, mikä ei valitettavasti näy kuvissa kovin hyvin. Livenä se on minusta kuitenkin varsin kiva.

Vielä täällä harkitsen, josko tekisin hameeseen taskut, ja tekisinkö ne sitten samasta kankaasta vai vielä jollain kolmannella vihreällä. Kumpi lie olisi parempi? Toisaalta eri vihreä voisi tehdä hameesta hauskan ja pirtsakan, tai sitten räikeän ja leovttoman, ja sama väri puolestaan voisi olla joko tylsä tai harmoninen. Hmm. Mitä sanotte?

Ja onko mulla vähän hyvä juhannusvärisilmä vai mitä?

4 kommenttia:

  1. Kivan pirteä hame :)

    Ja mä tykkään sun hiuksista!!! Mulla olis huomenna aika kampaajalle, mutta pähkäilen edelleen uskaltaisko tehdä jotain vähän dramaattisempaa kuin tasoittaa latvat...

    VastaaPoista
  2. Kiitti. :)

    Minä pähkäilin kans aika pitkään ennen kuin pätkäisin hiukset lyhyemmiksi. Ja itse asiassa ekalla yrityksellä ei edes onnistunut. Kampaaja taivutteli minut siihen, että leikattiin hiuksista ehkä parisenkymmentä senttiä mutta ne oli edelleen pitkät ja malliltaan samanlaiset (eli ei minkäänlaiset). Se ei vaan hennonut leikata, ja oli sitä mieltä, että otetaan mieluummin vähän vähemmän ja sitten vaikka myöhemmin lisää, jos mä vielä haluan. Minulta kesti pari viikkoa tajuta, että minua oli huijattu.

    Seuraavaan kampaajaan pyysin kaverilta suositukset ja sen ote olikin sitten ronskimpi. Hiuksia lähti samantien aikamoinen tuppo, ehdin vain sanoa, että ei tarvi yltää kiinni. Sain mitä tilasin. :D

    VastaaPoista
  3. Ihana hame - miekin olen hame ja mekko-ihmisiä.

    VastaaPoista
  4. Kiitti! Mä voisin kyllä käyttää pelkästään hameita vaikka koko loppuelämän, ellei se välillä tuottaisi vähän vaikeuksia. (Esim. pakkaskeleillä siis.)

    VastaaPoista