sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Wrought Iron Socks

Kun kerran tulin mainostaneeksi, että niitä sukkia on oikeasti valmistunut vähän enemmänkin, niin paras sitten esitellä edes jotkut niistä. Ainakin ne hienoimmat. 

Hommasin joskus kevätpuolella Wendy D. Johnsonin kirjan Toe-Up Socks for Every Body. Kertaakaan en ole ostostani katunut, ja ensimmäiset kirjan ohjeista tekemäni sukat ovat suoriltaan nousseet lempisukiksini. Tykkään mallista ihan mielettömästi, sillä sukkia oli kiva neuloa ja valmiina ne tuntuvat hyviltä jaloissani.


ohje: Wrought Iron Socks (Ravelry), Wendy D. Johnson
puikot: 2,25 mm
lanka: Schoppel-Wolle Admiral
menekki: n. 90 g
fiilis: kaikin puolin mahtava

Ottaen huomioon, miten mielettömän ihastunut olen näihin sukkiin, on niiden kuvaaminen lykkääntynyt ihan kohtuuttomasti. Minulla olisi kyllä kootut selittelyt täällä valmiina käytettävissäni, mutta taidan jättää väliin. Voitte keksiä itse.


Täytyy kyllä sukkiin liittymättömästi mainita, että kuvat ovat yhdessä mielessä aika kauhistuttavaa katsottavaa. Ne eivät nimittäin kaunistele tosiasioita. Minulla on ihan älyttömän paksut jalat! Ei sillä, niin hyvä en ole ollut itsepetoksen saralla, että olisin varsinaisesti muuta kuvitellutkaan, mutta enimmäkseen ei jalkojaan tästä kulmasta tule katseltua, niin että niitä ei sitten pahemmin ajattelekaan. 

Aina optimistisena luonteena olen kuitenkin nyt päättänyt, että jalkani näissä kuvissa, (ja tietysti mutenkin), ovat söpön pulleat. Ja sitä paitsi kyllä meitä vähän vähemmän sorjiakin täytyy olla olemassa, jotta joku muu pääsisi loistamaan. 


Paitsi sukkamallista, tykkäsin kyllä langastakin. Tällä hetkellä minulla on eräät sukat kesken Dropsin Fabelista, ja vaikka se on lähestulkoon täysin samanlainen lanka, tykkäsin kuitenkin tuosta Admiralista enemmän. Niin niin, ruoho on  aina vihreämpää aidan toisella puolella. Toisin sanoen meidän kaupasta ei tällä hetkellä Admiralia saa. Mutta voitte uskoa kun sanon, olen lobannut asian puolesta ahkerasti. Laura voi varmasti vahvistaa, että en ole jättänyt tilaisuutta käyttämättä korostaakseni, miten huippu perussukkalanka tässä on kyseessä.

Joku voisi kysyä, mikä tuossa langassa sitten niin ihmeellistä oli. Niin no... ei sinänsä mikään. Sehän tosiaan on ihan vaan perussukkalanka, ei mitään merinoa, bfl:ää, silkkisekoitusta, enkelin hiusta tai, hmm, mikäs se hieno kuvaus olikaan, jonka jostakin luin... ainiin, Brad Pittin p*rskarvaa. (Täytyy kylläkin sanoa, että oli kenen tahansa  ihkujulkimon tai yli-ihmisen takamusjouhista kehrättyä lankaa, en välttämättä osaisi antaa sille arvoa.) Kyseessä on siis niin peruslanka kuin lanka voi olla, mutta sitä vain oli tosi mukava neuloa. Ei halkeillut eikä säikellyit. Neulepinnasta tuli kauniin tasaista. Ja vaikka langassa oli metrejä, se ei tuntunut yhtään liian ohuelta ja tiiviiltä, vaan oli sopivan kuohkeaa, minkä ansiosta se käyttäytyi hyvin anteeksiantavasti.


Joko tuli hehkutettua tarpeeksi? Jos tätä lankaa vertaisi mieheen, se ei olisi mikään tyylikäs hipsteri (sain tietää tuon sanan merkityksen aika vasta, ja olen inhonnut sitä jo ennen tarkkaa määritelmää, nyt vielä enemmän), tai vetoava muusikko tai lumoava taitelijarenttu, vaan se olisi kiltti ja ystävällinen perusmies, sellainen jonka kanssa voi olla oma itsensä ja joka ymmärtää. Sen uskollisuutta vain ei ole tullut vielä testattua. Vasta aika näyttää, kuinka kauan suhde tämän tyypin kanssa voi kestää - ja voiko sen jossain vaiheessa pelastaa vielä parsimalla.


Äh, nyt on aivan liian levotonta ja epäselvää juttua. Ehkä mä häivyn.

5 kommenttia:

  1. Kauniit sukat!
    Hauskaa verrata lnakaa miehiin. Tästähän saisi vaikka mitä mehukkaita vertauksia =)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ja siitä vain kehittelemään lisää hyviä vertauksia. Ainakin minä luen mielelläni, jos jollakulla runosuoni kukkii, ja saa jotain irti aiheesta. Itse en nyt tuon pitemmälle tällä kertaa päässyt...

    VastaaPoista
  3. Jaa jaa, ne langat ja miehet. Edelliset ovat - tietenkin toisin kuin jälkimmäiset elämässäni - vanhoja, muilta ylijääneitä, enemmän tai vähemmän epämääräisiä ja riittämättömiä, ja suhde niihin on sen verran intohimoton, ettei niiden kanssa viitsi mitään värkätä. Ja jos joku poikkea yllättäen kylään, työnnän äkkiä komeroon pois silmistä.

    VastaaPoista