lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ohut, ohuempi, hups...

Olen vihdoin viimein päässyt kehruuni kanssa kertausvaiheeseen. Pari päivää sitten otin kehrätessä kunnon loppukirin ja posottelin ensikertalaisen kärsimättömyydellä ison loppusatsin kerralla loppuun.


Nyt kerratessa minulle on alkanut valjeta, miksi tässä kehruuprojektissa on mennyt niin turkasen pitkään. Nämä säikeethän ovat kuin ompelulankaa! Eivät ihan koko ajan, alussa ja ilmeisesti lopussakin on vähän paksumpaa, mutta kaikki miljoonat metrit tuossa välillä ovat melkein kuin hämähänkin verkkoa. Graaah.


Muistaakseni Tuulia joskus sanoikin, että vähän turhankin ohuen kehrääminen on tyypillistä aloittelijalle. En tiedä onko oman mieleni perukoilla piillyt ajatus siitä, että 100 g paksua lankaa ei riitä mihinkään. Ehkä. Mutta enemmänkin kyse on ollut kuitenkin siitä, että tämä kuitusekoitus vain lähti näpeistäni koko ajan ohuempana ja ohuempana. Kierrettä sai pistää mukaan reippaanlaisesti ja toki siitäkin huolimatta säie pääsi aika monta kertaa katkeilemaan.


No, nähtäväksi jää, miten monta metriä tähän lankaan nyt kertauksen jälkeen loppujen lopuksi tulee. Ainakin koin hienoisen pettymyksen, kun eilen pari tuntia kerrattuani tajusin, että lanka ei olekaan vielä ihan samantien valmis. Pahus.



4 kommenttia:

  1. Ihanan väristä lankaa!
    Mie itse en kehrää, koska kärsivällisyys ei riitä. Ihailen toisten kehräyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiä riittääkö tuo kärsivällisyys niin hirveenä täälläkään... Kerratessa meni eilen hermot. Tosin kuka käskee alkaa tekemään mitään just ennen nukkumaanmenoa...

      Mutta joo, väri on ihana. Oon sen suhteen ollut koko ajan vain haltioituneempi. Tuntuu että siinä mielessä tuo kertaaminen on kuin taikaa. Ihana tarkkailla, miten värit asettuvat ja sekoittuvat.

      Poista
  2. Mä meinasin kerran sanoa, että otat metrejä villasta koko rahan edestä, mutten kehdannut mennä vähäisellä kehruukokemuksellani mennä arvostelemaan kaunista säiettäsi. Toivottavasti kertaaminen alkaa pian sujua, sillä en millään malttaisi odottaa valmiin langan näkemistä. Siitä tulee varmasti ihana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan kertaaminen sinänsä on sujunut loistavasti, vyyhdittäminen vain meni aika pahasti pieleen kun yksi muka hyvä ideani ei vain toiminut. Se piti sitten tehdä uudestaan ja siinä hommassa sain lankaa pari kertaa pahasti solmuun.

      Mutta joo, kylläpähän tuosta langasta ainakin riittää johonkin pitsihuiviin tai muuhun. Ja sukkia en varmaan (ainakaan vielä) olisi tuolla kuitusekoitteella raskinut alkaa tekemäänkään. Ohut lanka lopputuloksena on siis mitä mainioin asia, tekoprosessi vaan vie kyllä vähän turhan paljon aikaa. :D

      Poista