sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pientä mutta suurta

Olen pari päivää haudutellut tätä postausta, kun on tuntunut, että nyt ei vain irtoa juttua siinä missä pitäisi. No, sanainen arkkuni ei ole kai auennut vieläkään, mutta antaa mennä. Olisin vain halunnut kirjoittaa jotain lennokasta, runollista, hauskaa tai kaunista, koska esittelen nyt sellaisen neuleen, joka on aika merkittävä. Ensimmäinen neuleeni itse kehräämästäni langasta.


Pienet vauvan sukat. Nopeastihan ne olivat valmiit. Ja lankaa niihin meni 15 grammaa, mikä oli kyllä vähän huonosti optimoitu, koska sitä olisi ollut 20. Nyt täällä pyörii pieni viiden gramman nöttönen, jolle en kyllä taida keksiä hirveästi mitään tekemistä.

Itsekehrätystä neulominen tuntui jännältä. Tietenkin lanka oli aika paljon epätasaisempaa kuin teolliset langat. Ja varmaan epätasaisempaa kuin viimeksi valmistunut lankani. Tämähän olikin harjoitusvilloja. Oli se silti minun mielestäni varsin onnistunut, ja vaikka pikkusukista tulikin hitusen eri kokoiset, ei niissä ole pahemmin havaittavissa epätasaisuuksia. Ei ainakaan minusta.


Tosin näin viime yönä unta, jossa joku tutki sukkia ja näytti niistä kaikki pahkuraiset ja epätasaiset kohdat, mutta kehui, että pitsikuviossa ne eivät niin paljon näy. Ilmeisesti minulla on aika hyvä itsetunto, kun alitajuntani synnyttämät ihmiset käyvät haukkumaan.

Ihan hyvät sukat ne on. On on.


Tykkään niistä ainakin itse. Ja saajakin vaikutti pitävän. Tai eipä ainakaan nakannut niitä kasvoilleni sanoen, että opettele ensin kehräämään.

Löytyy tästä maailmasta vielä kohteliaisuutta.


Sain pari päivää sitten tuon puna-violetin bfl-silkin vihdoinkin kerratuksi. Juuri äsken sain sen kasteltua ja pistettyä kuivumaan. Nopeus ei täällä päätä huimaa. Huimaa ilmankin.

Toivottavasti saan kuitenkin pian aloitettua tuosta huivin! Jee jee!

2 kommenttia: