Juhannus on tässä vaiheessa tietysti jo aivan iän vanha juttu ja niiiiiin ollutta ja mennyttä, mutta koska en itse ole tarinoinut siitä täällä suuremmin, otan vapauden palata vielä niinkin kauas menneisyyteen. (Nykyajan hektisyys on kyllä hienoa. Ihan hävettää olla näin menneessä eläjä.)
Minun juhannukseeni kuului tärkeä oivallus. Hoksasin että Suomessa edes keskikesän juhla ei välttämättä mene villasukitta. Silloinkin voi varpaat jäätyä.
Kun on tarpeeksi nero neuloakseen/hankkiakseen kauniit villasukat, sekään asia ei harmita niin kovin paljon. Oikeastaan ei juuri ollenkaan.
Olen sitä mieltä, että kaikki enemmän tai vähemmän harmilliset asiat kannattaa jollain ovelalla tavalla naamioida enemmän tai vähemmän miellyttäviksi. Ihan puhdas hämäyskin toimii. Niin kuin se, että laukussani mukana kulkevat lääkkeet ovat kauniissa peltirasiassa kiinnittämässä huomiota yllättäen iskevästä kamalasta olotilasta edes hetkeksi muualle.
Kaikkia ongelmia ei voi korjata, mutta niiden kohentaminen pienillä piristävillä asioilla on aivan sallittua.
Kaunis väri ja villasukissa täälläkin Juhannus vietettiin!
VastaaPoistaOnneksi niitä villasukkia löytyy. :)
PoistaErinomaiset juhannussukat! Juuri passeli väri ja kuviointi, ketä nyt visikaan tuollaisissa harmittaa. :)
VastaaPoistaNiin, kieltämättä oli enemmän melkeinpä leuhka olo. :D Väri varsinkin sopi kyllä tilanteeseen täydellisesti.
PoistaKylläpä onkin ihanat ja passelit juhannussukat!
VastaaPoistaKiitos! Kyllä ne oli mukavat jalassa.
PoistaTämä on kyllä niin kesäinen väri. Minulla on paraikaa samaa puikoilla.
VastaaPoistaEikö totta? Väri on kyllä ihanan kesäinen. Sen neulominenkin toi jo kesäfiiliksen. Ehkä sullakin?
Poista