sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ihmiskeskeisyys luonnonkosmetiikasta ja luomuruuasta käytävissä keskusteluissa

Postauksen otsikko kuulostaa aivan gradun aiheelta... Pahoitteluni siitä! En sentään tarjoile täällä tutkimustekstiä, mutta sen sijaan vaikuttaa kovasti siltä, että tänään olen mielipiteitäni paukuttavalla tuulella. Nyt en esittele hempeitä kukkakynsiä, vaan keskityn vähän yhteiskunnallisempaan aiheeseen, jonka herätti aamullinen luonnonkosmetiikan pohtiminen. Te jotka yleensä skippaatte kaikki kynsilakkahöpinäni sun muut, lukekaa tekin. Voi hyvinkin olla, että tämänkertainen kosmetiikkapohdinta kiinnostaakin nimenomaan teitä. (Tai sitten ei.) Oikeastaan haluaisin tämän viestin menevän kyllä vähän kaikille, ja jatkaisin mielelläni keskustelua kommenttiboksissakin.


Pontta tämänpäiväisille ajatuksilleni on antanut Saara Sarvaksen blogissa meneillään oleva arvonta, jossa palkintona on Jolien tarjoama paketti luonnonkosmetiikkaa. Aloin huvikseni lueskella arvontaan tulleita vastauksia, joissa kerrottiin osallistujien ensimmäisiä muistoja ja kokemuksia luonnonkosmetiikasta. Vastausten myötä aloin tajuta, miten vähemmistöä olen suhteessani tähän aiheeseen, itse asiassa parillakin tavalla. Tai no... toki olen jossain määrin tiedostanut, että useat ihmiset ajattelevat asioista aika eri tavalla kuin minä, mutta silti sitä aina jotenkin kuvittelee edustavansa kaikessa sitä normaalia. (Se taitaa olla muuten aika yleinen ilmiö, josta on hyvin todennäköisesti tehty jotain sosiologista tutkimusta tai vastaavaa.)

Arvonnan vastauksista näyttää suurin osa olevan keskenään aika samantyyppisiä. Joko ei olla vielä koskaan kokeiltukaan luonnonkosmetiikkaa, on alettu käyttää vähän, tai on kiinnostuttu vasta parin viime vuoden aikana. Muutamilla on epäilyksiä luonnonkosmetiikan toimivuudesta, jotkut ovat innoissaan. Vastauksista huomaa, että luonnonkosmetiikka ylipäänsä on alkanut suurinta osaa kiinnostaa ihan viime aikoina, mikäli on alkanut ollenkaan.
  

Arvonnan vastauksista on luettavissa myös eräs toinen seikka, joka on pistänyt silmääni myös  luonnonkosmetiikan markkinoinnissa ja vastaavasti esimerkiksi superfood-ilmiössä. Vastauksissa osoitetaan sekä mielenkiintoa että epäilyksiä luonnonkosmetiikkaa kohtaan mutta vain ja ainoastaan ihmiskeskeisestä näkökulmasta. Se ei vastauksissa korostu, mutta kukaan ei myöskä tunnu ottavan esille sitä näkökantaa, että olisi kiinnostunut siitä, miten paljon ihmiskunta (tai ennen kaikkea me länsimaalaiset) päästää luontoon turhia kemikaaleja, käyttää eläimiä hyväkseen kosmetiikan testaamisessa tai riistää toisia ihmisiä valmistusprosissa. (Oikeastaan pitäisi varmaan siis puhua länsimaalaiskeskeisestä näkökulmasta.)

En sano, että ihmiskeskeinen näkökanta olisi suoranaisesti huono. On ihan hyvä miettiä, mikä on meille itsellemme terveellistä. Tottakai meidän on syytä pitää huolta itsestämme ja toisistamme ja pyrkiä siihen, että emme kuormita omaa kehoamme turhilla aineilla. Mutta ihmiskeskeisyys on korostunut minusta turhan paljon nimenomaan ainoana näkökantana niin keskustelussa kuin markkinoinnissakin. Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä kyllähän ihmisen huomion saa parhaiten herätettyä sillä, että vedotaan hänen omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Mutta silti...

Satuin kerran katsomaan telkkarista jotain keskusteluohjelmaa, jossa eri ruokavaliouskontojen kannattajat puhuivat siitä, mikä on ihmiselle parasta ravintoa. Huomioni herätti Olli Postin kommentti: eettiset kysymykset eivät kuulu ruokalautaselle. Se suoraan sanoen järkytti. En ole koskaan seurannut Postin blogia säännöllisesti enkä siksi tiedä, mitä kaikkea hän ihan oikeasti ajattelee aiheesta. Tuollainen lyhyt keskusteluohjelmakin voi jättää aika paljon ajatuksia avaamatta. Mutta olipa Postin viesti oikeasti tuo tai ei, aika monen viesti se joka tapauksessa on.

Väite oli joka tapauksessa minusta pöyristyttävä. Ja myös vähän kummallinen hänen suustaan. Koska, anteeksi nyt vain kielenkäyttöni, totta vitussa eettiset kysymykset kuuluvat ruokalautaselle! Ne kuuluvat kaikkialle. Vaikka ihminen pyrkisikin ensisijaisesti syömään itsensä kannalta mahdollisimman optimaalisesti ja terveellisesti, ei se ole ainoa syömiseen liittyvä valinta. (Ja se sinänsä on jo eettinen valinta: eettinen velvollisuus/oikeus pitää kehon voinnista huolta.) Kyllä, aina voi sivuuttaa kaikki eettiset kysymykset vaikkapa lihansyönnistä tai pitkistä kuljetusmatkoista, mutta se itsessään on jo eettinen valinta. Se on valinta, jossa oma terveys tai mukavuus arvotetaan ensisijaiseksi, ympäristön ja eläinten, mahdollisesti jopa toisten ihmisten edelle.

Kun puhutaan ruoan lisäaineista tai kosmetiikan kemikaaleista, lähes aina puhutaan niiden vaikutuksista ihmisiin. Kun sitten vähän vähäisemmässä määrin viitataan luontoon, mitä sanotaan? Että nämä ja nämä aineet kulkeutuvat vesistöihin, sitä kautta kaloihin ja sitä kautta meidän ruokalautasellemme. Eli ei niillä kaloilla tai vesistöillä niin väliä, mutta hei meidän ruoka ja hyvinvointi!

No, ihmiskeskeinen lähestymistapa toki on parempi kuin aiheiden sivuuttaminen kokonaisuudessaan. Ja kyllä minä olen sitä mieltä että esimerkiksi Jolie samoin kuin monet muut luonnonkosmetiikan puolestapuhujat tekevät arvokasta työtä. Tottakai pidän omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia tärkeänä. 

Oma tieni luonnonkosmetiikan äärelle on kuitenkin kulkenut eri suunnasta. Kiinnostukseni kosmetiikkaan yleensä on ollut tähän asti keskimäärin hyvin, hyvin vähäistä. On ollut satunnaisia aikakausia, jolloin olen ollut innostuneempikin. Muistan että joskus yläasteella rakastin Yves Rocherin hajuvesiä. Jonkin verran yritin kai meikkaillakin. Mutta lukiossa nuo vähän jäivät. Abivuonna shampoon ja vastaavien lisäksi ainoa minua kiinnostanut kosmetiikkatuote oli joku kampaajalta ostamani tökötti, jolla sain laitettua ylikasvaneen permanenttini pörröä ojennukseen. Olen ollut vähän laiska laittautumaan ja kiinnostuneempi aivan muista asioista. Kosmetiikan haalimista olen pitänyt vähän tylsänä mutta myös aika turhana kuluttamisena.

En ole koskaan pitänyt itseäni kovin ekohippinä. En ole tutkinut kauheasti asioiden taustoja ja olen vaahdonnut niistä vielä vähemmän. Silti minulle on ollut itsestään selvää, että ympäristöä pitää ajatella ja että esimerkiksi vaatteiden tuotantoprosessilla on väliä. Siksi kun eräiden kämppisteni kautta hoksasin Elokuu-pesuaineiden olemassaolon, aloin itsekin käyttää niitä. Shampoo ja suihkugeeli vaihtuivat ekoversioihin siinä missä tiski- ja pyykinpesuaineetkin. Ja ovat pysyneet. Kiinnostus muuhun kosmetiikkaan on tullut vasta myöhemmin ja osin juuri siksi, että niitä luomumpia versioita on alkanut olla reilummin tarjolla.

Vastsaavasti luomuruokien kanssa lähestymistapa on ollut saman tyylinen. Kun luomusta alettiin kunnolla puhua tuossa jokunen vuosi sitten, eräs kaverini kerran mainoksen ohi kulkiessamme totesi, että ei luomu ole tutkimusten mukaan sen terveellisempää kuin ihan tavallinenkaan ruoka. No, tutkimuksiahan on aina suuntaan ja toiseen ja riippuu vähän kuka tekee ja miten tutkii... siihen kantaa ottamatta voin vain kertoa oman ensimmäisen ajatukseni. Hämmästykseni. Siis mitä, ostetaanko luomuruokaa terveyden takia eikä ympäristön? Silloin vielä se ei ollut tullut minulla mieleenikään. Minä oli ajatellut ja olettanut kaikkien ajattelevan luomun kohdalla vain sitä, mikä olisi vähiten ympäristöä kuormittavaa ja eläimiä riistävää. Mutta ei. Syö luomua, se on terveellisempää.

Niinpä niin, taas se ihmiskeskeisyys.

En yritä väittää, että olisin itse jotenkin vähemmän itsekeskeinen kuin muut. Itse asiassa viime aikoina olen huomannut, että mitä enemmän asiaa rehellisesti ajattelen, sen selvemmäksi käy, että olen ihan älyttömän itsekeskeinen ihminen. En välttämättä itsekäs (siis aina), mutta itsekeskeinen. Ajattelen paljon itseäni, asioita omasta näkökulmastani, pidän itseäni tottakai hyvin älykkäänä (köh köh), kirjoitan blogia... Itsekeskeisyys taitaa olla aika luonnollinen osa ihmistä, tai sitten minä olen friikki.

Minua ei ehkä niinkään häiritse ihmis- ja itsekeskeisyys vaan se, että niitä ei kyseenalaisteta. Ei ainakaan mitenkään kovin laajasti. Niitä jopa markkinoidaan. Eikä niiden rinnalle yritetäkään nostaa vaikkapa ympäristöä yhtä tärkeänä asiana. (En puhu siis yksittäisistä ihmisistä, vaan siitä mikä näkyy mediassa, markkinoinnissa, julkisessa keskustelussa jne. Toisin sanoen ihmisistä massana, sitä keskimääräistä jonka ääni on kuuluvin.) Ympäristöllä ja eläimillä on vain välinearvo. Vesien ja kalojen myrkyttämisessä pahinta on se, että se vaikuttaa meihin itseemme. Jotenkin hyvin surullista.

Miksi ympäristön, eläinten ja muiden kuin länsimaalaisten ihmisten hyvinvointi sitten kiinnostaa vain harvoja? Mistä se johtuu?

12 kommenttia:

  1. Noinhan se menee. Melkeinpä hävettää, että kovin harvoin asiaa tulee tuosta näkökulmasta mietittyä. Ihan vielä ei irtoa enempää kommenttia, tätä pitää vähän pyöritellä mielessä ensin.

    Mutta hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tietysti on ihan inhimillistä, että asiaa ei ole tullut miettineeksi tuolta kannalta enkä missään tapauksessa itsekään pohdi näitä asioita päivittäin. Ehkä pitäisi, en tiedä, mutta toisaalta pitää ajatella niin, että pienikin panos vie aina asioita eteenpäin. Jos itse pohtii vähän ja mainitsee ajatuksistaan jollekulle, ehkä se toinenkin alkaa ajatella. Ja ajan myötä se saattaa vaikuttaa joihinkin tapoihin. Ehkä se joku päivä vaikuttaa yhteiskunnissa isompiinkin linjoihin.

      Loppujen lopuksi tärkeää on myös löytää tasapaino siinä, että pyrkii miettimään asioita ja siinä että ei mieti niitä liikaa. Yksittäisten ihmisten teoilla on kuitenkin periaatteessa olematon merkitys, eli ahdistuminen, häpeä tai jatkuva huono omatunto ovat nekin vähän turhia.

      Olen kyllä kiinnostunut kuulemaan ajatuksiasi, jos saat niitä koottua. :)

      Poista
  2. Koska oma napa on se kaikista tärkein? Kukakohan se oli, joka sanoi, että lama aiheuttaa suurempaa itsekeskeisyyttä ja lakataan välittämästä ympäristöstä ja siitä mitä "ne toiset" siellä maapallon toisella puolella tuntevat?

    Muistan ensimmäisen kerran kun päätin käyttää luonnonkosmetiikkaa. Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva suositteli luomudeodoranttia ja koska halusin olla hip, ostin samaisen deodorantin Helsingin matkalta. :D Puoli vuotta haisin sitten pahalta, sitten luovutin ja ostin kunnon antiperspirantin Apteekista. Koska no, liikahikoilu on sellainen vaiva, johon ei luomudeodorantti tuntunut tehoavan. Ainakaan silloin. Varmasti maailmalta löytyy muitakin vaihtoehtoja, mutta en antiperspirantistani enää luovu! Elämä on helpompaa, kun ei tarvitse pitää kainaloita piilossa ja jää aikaa miettiä muitakin asioita kuin hävetä itseään.

    Mikähän se pointti onkaan? En sanoisi päivittäin, mutta viikoittain pidän mielessä luonnon ja sen, että en kuormittaisi sitä liikaa. Ajan autolla taloudellisesti. Kierrätän kaiken niin hyvin kuin pystyn. Ostan luomu- ja lähiruokaa aina kun vain on mahdollista. Matkustan pyörällä, bussilla ja kävellen. Käytän vaatteet loppuun asti ja käyttämättömät laitan eteenpäin. Kirppareilla en tosin käy, koska koen sen itselle sopimattomaksi. Panostan sitten vaatteiden laatuun. Minä säilytän jopa kaikki langanpäät, jotka jäävät jäljelle päättelyn jälkeen! Minussa on hieman hamsterin vikaa.

    Suurin ongelma tässä kaikessa on vaan se, että useimmiten tuntuu, että kaikki mitä ite tekee ei riitä. Kun on niin paljon niitä, joita en vois vähempääkään kiinnostaa. Ja sitä sitten miettii, että onko minun valinnoillani mitään väliä. Minä toivon, että on. Minä toivon, että jos olen ystävällinen tuntemattomalle vastaantulijalle, hän on ystävällinen seuraavalla ja jne. Jos minä kierrätän ja ajan rauhallisesti, ehkä muutkin alkaisivat. Tässä opiskelija-asuntolassa tosin alkaa huolestumaan todella siitä, miten meille kaikille käy tulevaisuudessa (niin kierrättämisen kuin käytöstapojen suhteen). Ehkäpä iän myötä hekin viisastuvat ja alkavat miettimään (samahan on kuitenkin itselleni käynyt aikoinaan).

    Ja tuo luonnonkosmetiikka. Ensimmäisen huonon kokemuksen jälkeen meidän suhteemme ei ole ollut lämmin. Suurin ongelma on se, että niiden tuoksu on liian voimakas minulle, enkä voi niitä siksi käyttää. Onkohan olemassa hajutonta ja herkälle iholle sopivaa luonnonkosmetiikkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentistasi! Paljon on samoja ajatuksia kuin itselläni.

      "Suurin ongelma tässä kaikessa on vaan se, että useimmiten tuntuu, että kaikki mitä ite tekee ei riitä. Kun on niin paljon niitä, joita en vois vähempääkään kiinnostaa. Ja sitä sitten miettii, että onko minun valinnoillani mitään väliä. Minä toivon, että on."

      Riittämättömyyden tunne on näissä asioissa tosiaan suuri. Yksilön teoilla on vain vähäinen ellei olematon merkitys. Jos kukaan muu ei välitä, on melkein aivan se ja sama mitä tekee - mutta ihan mitä vaan ei voi kuitenkaan tehdä, koska ajatus on päässyt jo pesiytymään ja täysin vastoin omaa omatuntoaan ei voi toimia. Joskus jonkun verran, mutta ei niin että ajattelee että haluaisi vähentää maapallon kuormitusta mutta kuitenkin pröystäilee aivan huvikseen.

      Juuri siksi, että epäilet että se mitä teet ei riitä, voit loppujen lopuksi joustaa niissä asioissa, joissa sillä on henkilökohtaisen hyvinvointisi kannalta väliä - niin minä ajattelen. Eli koska maailma ei kaadu siihen että käytät deodoranttia, joka ei kuluta kaikkea energiaasi asiasta häiriintymiseen, on ihan sama niin tehdä. Jos taas toisaalta sinulle ei ole ongelma pyöräillä aina kuin mahdollista, silloin on ihan sama tehdä niin. Eikö? Se ei pelasta maailmaa, jos kukaan muu ei tee niin, mutta sillä on vaikutusta sinun suhteeseesi itseesi. Ja se voi pitkällä tähtäimellä vaikuttaa tavalla tai toisella muihin.

      Voi olla, että ajattelemalla näitä asioita ja pyrkimällä toimimaan omien arvojensa mukaisesti vain haaskaa omaa aikaansa. Niin on, jos suurin osa ihmisistä ja ennen kaikkea ne joilla on eniten valtaa eivät välitä. Mutta toisaalta aina kannattaa tehdä se minkä voi ja jaksaa ja toivoa parasta.

      Harmi että sinulla on ollut huono kokemus luonnokosmetiikan suhteen. Nyt aika viime aikoina valikoima on kuitenkin lisääntynyt ja erilaisia merkkejä on ilmestynyt, eli sopivia tuotteita löytyy kyllä melkeinpä varmasti. Suosittelen käymään tuolla Jolien sivuilla ja jos apua ja neuvoa kaipaat niin pistämään ihan sähköpostia sinne, Jutta ja Katja auttavat varmasti. Ainakin sellainen merkki kuin Alpaderm on ilmeisesti nimenomaan herkälle iholle suunnattu, mutta en tiedä onko se hajutonta. http://kauppa.jolie.fi/brand/25/alpaderm Itselläni ei ole kokemuksia tuosta sarjasta, mutta kysy ihmeessä. Ja käy lueskelemassa Jolien blogeja. Siellä on hakutoiminto, kannattaa kokeilla löytyykö tietoa.

      Poista
  3. Kiinnostava postaus! Itsekin luonnonkosmetiikkaa käyttävänä "ekoilijana" en oo jotenkin tullut ajatelleeksi ite ollenkaan, että terveellisyyden ja ihmisen ittensä kauttahan noitakin asioita markkinoidaan. Itselle se ekologinen näkökanta on kai vaan itsestäänselvä mutta eihän se kaikille ole.

    Itselläni kaikki on lähtenyt alunperin eläinrakkaudesta. Ala-asteella rakastin eläimiä ja kuuluin kaiken maailman luontoliittoihin ja eläinsuojeluyhdistyksiin ja sitä kautta sitten löysin paljon tietoa kosmetiikan eläinkokeista. Sitten kun aloin kosmetiikkaa käyttämään, käytin semmoisia merkkejä jotka ei tehneet eläinkokeita (muuten ihan normikosmetiikkaa toki, eihän siihen aikaan ollut käsitettä luonnonkosmetiikka). Kaikki tuota seuranneet lihansyönnin lopettamiset, kierrättäminen, kirpputoreilla käynti, ekokosmetiikka jne. on lähtenyt siis nimen omaan huolesta eläimiä ja luontoa kohtaan, ja siitä, että niitä pitää kunnioittaa. Vasta myöhemmin on tullut mukaan ajatus ja ymmärrys siitä, että tekemäni asiat on ehkä hyväksi myös omalle terveydelle.

    Mun on joskus vaikea muistaa ja ymmärtää, että valitettavasti suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta nämä asiat ollenkaan. Onhan toki hyvä, että "peruspirkotkin" voidaan saada innostumaan ekommista meikeistä tms. sillä, että ne ei myrkytä kehoa, joten sinänsä ei tuo ihmisekeskeisyyden kautta markkinointi musta väärin ole jos sitä kautta saadaan ihmiset kiinnostumaan asiasta. Ehkä sitä kautta mukaan tulee myös ekologista ajatusta?

    Tuo mainitsemasi luomujuttu on muuten jännä. Musta on kans tosi outo perustelu luomun käyttämättömyydelle se, ettei sitä ole todistettu terveellisemmäksi. Eikö se ole tarpeeksi pätevä peruste, että esim. luomulehmät pääsee pellolle kun normilehmistä 80% ei pääse ja että kanat saa kuljeskella vapaina eikä ahdettuna A4-kokoisiin häkkeihin? Niin ja hei, luomulehmille annetaan myös antibiootteja vähemmän joten maitoa juodessa lääkejäämiä päätyy myös ihmisen kehoon vähemmän kuin normimaidosta ;)

    Ladetsulle: Lavera-merkillä on Basis Sensitive- niminen sarja, jossa ei oo hajusteita ja on herkälle iholle. En tosin tiedä miten hajusteherkkä olet, kyllähän nekin jonkinverran tuoksuu, mutta mun mielestä luonnonkosmetiikan tuoksu on aina miedompi kuin normikosmetiikassa.
    Tuo deodorantti-asia on kyllä hankala. Kaikki muu luonnonkosmettikasta löytyy täysin pätevänä ja toimivana, mutta eihän antiperspiranttia voi olla koska sen tarkoitus on tukkia ihohuokoset ja estää hien erittyminen. Itse oon löytänyt muutaman suht toimivan merkin joita oon nyt sitkeästi parin vuoden ajan vaihdellut, välillä toimii, välillä ei (hormonitoiminta yms. vaikuttaa hajuihin myös). Itse oon huomannut ekodödöihin siirtymisen jälkeen, että hien haju tarttuu paitoihin ja tulee pesunkin jälkeen hetikohta ilmi :/ Etikka auttaa tohon vähän mutta kyllähän se tympäsee. Hieno aasinsilta ekologisuudesta hienhajuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      "Mun on joskus vaikea muistaa ja ymmärtää, että valitettavasti suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta nämä asiat ollenkaan." Tämän asian muistaminen tai ehkä kunnolla hoksaaminen oli se, mikä sai kirjoittamaan aiheesta. Minä kun vieläpä en ole niitä, jotka jo ala-asteella ovat eläinkokeista huolissaan alkaneet tutkia asioita ja valinneet kasvissyönnin tms. Olen kokenut itseni hyvinkin puolihuolimattomaksi, sellaiseksi jota kyllä kiinnostaa mutta joka ei ole jaksanut ottaa hulluna selvää. Sen perusteella olen kuvitellut olevani jotenkin keskiverto. Mutta tosiaan, enhän minä olekaan. Koska näyttää siltä, että suurinta osaa ei kiinnosta yksinkertaisesti ollenkaan - paitsi mikäli asiat vaikuttavat jotenkin ihmiseen itseensä.

      Ihan totta, että sillä saadaan ne vähemmän valveutuneetkin kiinnostumaan, kun ekologisuutta markkinoidaan sillä, että ei myrkytetä itseä. Ja siis onhan se ihan ok markkinointitapa. Mutta sen surullinen puoli on se, että kun joku ei usko ekoversion olevan itselleen millään tavalla parempi tai ei ole kiinnostunut sen vaikutuksista itseensä, sillä kuitataan sitten koko juttu. Ympäristöllä ja maapallon tulevaisuudella ei ole mitään painoarvoa.

      En todellakaan itse ole kulutustavoissani täydellinen tai edes sinne päin. Mutta haluan kuitenkin vähän miettiä näitä asioita ja pyrkiä kantamaan korteni kekoon edes joskus ja jollain tavalla.

      "Musta on kans tosi outo perustelu luomun käyttämättömyydelle se, ettei sitä ole todistettu terveellisemmäksi. Eikö se ole tarpeeksi pätevä peruste, että esim. luomulehmät pääsee pellolle kun normilehmistä 80% ei pääse ja että kanat saa kuljeskella vapaina eikä ahdettuna A4-kokoisiin häkkeihin?" No niin, eikö se ollut se luomun pointti? Niinhän sitä luulisi... Mutta muiden hyvinvointi ei olekaan mikään itseisarvo, puhuttiinpa eläimistä, luonnosta tai vaikka alaisista. Esimerkiksi työhyvinvoinnin kehittämistä markkinoidaan sillä, että hyvinvoivat työntekijät ovat pitkällä tähtäimellä tuottavampia. Joo, ihan tärkeää työnjohdon kannalta ja kannattaa sitäkin miettiä, (koska niin se varmaan oikeasti onkin), mutta eikö työntekijöiden hyvinvointi ole myös arvo sinänsä?

      Juttu lähtee vähän sivuraiteille, mutta joo... huomaa ainakin, mikä minua rassaa. :D

      Poista
    2. Niinhän se on, että kaikkea ajatellaan vaan tuottavuuden ja tehokkuuden kannalta. Jos kärsii vaikka mielenterveysongelmista, täytyy terapiatukea saadakseen perustella Kelalle, millä tavalla vaikkapa masennus heikentää työkykyä ja miten terapian avulla olisit taas tuottava ja tehokas, veroja maksava yhteiskunnan jäsen. Paskat siitä, onko sulla itselläs parempi olla vai ei, kunhan yhteiskunta hyötyy! Vähän samaa sarjaa kuin tuo työhyvinvointi...

      Eihän kukaan voi kulutustavoiltaan olla täydellinen, jo pelkästään elossa oleminen ja hengittäminen on haitaksi ympäristölle, kai se on vaan oman mielenrauhan vuoksi toimimista. Loppujen lopuksihan yhden ihmisen panos on ihan mitätön eikä jollain maitopurkkien kierrätyksellä maailmaa pelasteta, kun suurimmat jätteet ja ympäristömyrkyt tulee teollisuudesta ja isot kihot päättää asioista. Mutta kuten tuolla totesit, "sillä on vaikutusta sinun suhteeseesi itseesi".

      Ja ihan offtopic, aiempaan postaukseesi käsityöblogeista ja muotiblogeista liittyen, sun innoittamana laitoin nyt oman blogin ;) Eka postaus neuleasukuvineen: pistoksissa.blogspot.com

      Poista
  4. Täysin olen samaa mieltä.

    En ollutkaan aiemmin edes tietoinen ko. Postista (varmastikin, kun nämä ruokaa uskontonaan harjoittavat eivät jaksa kiinnostaa) mutta melkoinen sivusto hänellä. Uskomattoman mustavalkoisia lausahduksia ja vieläpä kirjoitusvirheitä vilisten - en vakuuttunut. Jooh. Punk-bändin oivaltavin sanoin: Syöminen ja syömättä jättäminen on politiikkaa. Ja eettisiä kysymyksiä, vaikka kuinka yrittäisi tämäkin Posti-henkilö sen kieltää.

    Ihmis- ja rahakeskeisyys on se, mikä uppoaa, kun halutaan saada ihmisiä käyttäytymään tai kuluttamaan tietyllä tavalla. Minulle on itsestäänselvää ajatella luontoa ja eläimiä päätöksissäni, mutta tiedän olevani surullisessa vähemmistössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit! :)

      Hyvin olet välttänyt Postin, minusta kun tuntuu, että hänen nimeensä on törmäillyt useammissakin paikoissa. En muuten nyt edes itse käynyt hänen sivullaan kun sinne linkkasin, kopsasin vaan linkin joka tuli google-haussa. Joskus olen tosiaan sivuja selaillut, ja löytänyt sieltä sekä hyvää että huonoa, mutta nyt ei jaksanut.

      Mikä punk-bändin sanoin tuo on? Kuulostaa yhtäkkiä jotenkin todella tutulta, onkohan tuohon tullut törmättyä aiemminkin? (Onko se jo yleissivistystä, jota minulla pitäisi olla? O'ou.) Mutta joo, käytännössä kaikki valinnat on jollain tavalla eettisiä, jos valintojen vaikutuksista ja merkityksistä on mitään taustatietoa. On eettinen valinta päättää olla piittaamatta.

      Jotenkin muuten arvasin, että olet niitä ihmisiä, jotka miettivät luontoa ja eläimiä paljon. Kai se välittyy blogista ja muutenkin. Minä puolestani pyrin siihen. JOissakin asioissa tulee mietittyä luonnostaan, toisissa vähän vähemmän. Ja luonnon ja eläinten lisäksi väliä on myös ihmisillä, esimerkiksi niillä jotka valmistavat vaatteeni. Harmi kun näiden asioiden huomioonottaminen valintatilanteissa on tehty niin hemmetin vaikeaksi...

      Poista
    2. Alakulttuurin Kusipäät muistaakseni on ko. punkbändi. :)
      Lie jo edesmennyt, mutta hyviä sanoituksia.

      Heh, mie kun pyrin pitämään yksityiselämän blogista minimissä, niin on aina hupaisaa, kun ihmiset saavat tietyn kuvan. Kivempi, jos se kuva on oikea :D Niinkuin nyt tässä tapauksessa.

      Parasta olisi, kun jaksaisi valmistaa vaatteensa itse. Oon myös huomannut, että mikäli valmistaa vaatteita edes jonkun verran itse, niille tulee suurempi arvo omassa mielessä ja sitten niitä ei tarvitsekaan niin runsasta määrää. Tällä hetkellä ostan vaatteeni pitkälti kirpputoreilta. Paitsi alusvaatteita, urheiluvaatteita ja trikoopaitoja ei voi oikein käytettynä ostaa. Pitäisi tehdä itse.

      Poista
  5. Ihan äsken törmäsin netissä juttuun, jonka mukaan suom. nainen käyttäisi vuodessa n. 750,- kosmetiikkaan. Ihan törkeä summa! Mä pistän ehkä jotain 100,- kieppeillä, jos mukaan laskee shampoot ja hammastahnat! Meikeissä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana päivittänyt ainoastaan ripsarin, muut ei kulu näköjään millään loppuun… Enkä siis mitenkään pihistele, vaan panostan nimenomaan luonnonkosmetiikkaan (en vaan pitkään tajunnut, että kyseessä edes oli alan merkki – ja tuolta kommenteistakin vasta nyt luin että sillä on olemassa joku oma filosofiakin :D). En vaan ”läträä” tuotteiden kanssa mitään ylimääräisiä ja saan ne riittämään jopa useamman vuoden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh, 750 euroa on kyllä tosiaan paljon. Itse olen nyt tämän vuoden aikana käyttänyt kosmetiikkaan melko runsaasti, varmaan enemmän kuin sitä edeltävän elämän aikana yhteensä. Ja tämän vuoden kulutuksen voikin varmaan selittää sillä, että olen ostanut ekokosmetiikkaa eikä minulla ole ollut ennestään käytännössä mitään. Nyt kun on tullut hankittua niitä "perusjuttuja", joita "kaikilla" naisilla on, varmaan rahankulutuskin tuolla saralla taas vähenee. Mietin just sitä, että sitten kun on ne "tarvittavat" luomivärit vaikka, niin eihän ne kulu varmaan ikinä.

      (Kaikki nuo hipsut tulee siitä, että meikit ja aika pitkälti suurin osa kosmetiikasta muutenkin on minusta automaattisesti luksusjuttuja. Ne ei ole millään tavalla elämän tai edes hyvän elämän edellytys ja suurella osalla ihmisistä ei ole niihin varaa. Plus että jos olisi, ja jos kaikki sitten ostaisi niin että olisi kaikki se "mitä pitää olla" niin maapallo olisi perikadossa. Tai siis pahemmassa kuin mitä nyt oletettavasti ollaan.)

      750 euroa vuodessa ei toisaalta kerro kovin paljon. (Tai no kertoo varmaan jos luottaa siihen mikä käsitys ihmisten kulutustottumuksista on, eli että suurin osa ostaa enimmäkseen sitä mitä halvimmalla saa.) Jos ostaa tosi kallista ja vähän, ei tavarankulutuksen määrä ole kovin kova. Jos ostaa samalla summalla pirusti halpaa... no, se on minusta se huonompi juttu. Rahankäytön suhteen olen sitä mieltä, että jos rahaa jollakulla on, niin toki sitä saa käyttää eikä pihistely ole arvo sinänsä. Mutta toisaalta jatkuva tavaran hamstraaminen on huono juttu.

      Itse asiassa nyt kun mietin... jos olisin tosi rikas, ostaisin varmaan ihan mielelläni ihan tosi kallistakin luomukosmetiikkaa, jos se olisi minusta hyvää ja jos samalla tulisi tuettua jotain kivaa liikettä. Toisaalta jos taskut pursuilisi tsiljoonia ja haluaisin tukea taloutta, niin varmaan kävisin vain päivät pitkät hieronnoissa, kasvohoidoissa, konserteissa ja vaikka personal trainerillä.

      Poista