tiistai 28. syyskuuta 2010

Ihania hetkiä syksyn auringonpaisteessa

Alan olla jo henkisesti toipunut päivällä kokemastani järkytyksestä. Edelleen on suuri mysteeri, mihin ihmeeseen olen onnistunut tunkemaan kadonneen lankani, mutta löysin sille korvaajan. Huonon kylläkin, ja muuhun käyttöön ajattelemani, mutta samapa tuo.

Nyt voin kuitenkin palailla takaisin eilisiin tunnelmiin, kun otin SYTYCK-haasteen ensiaskeleeni ihan varsinaisesti kävelemällä. Lähdin ulos syksyisiin maisemiin katsomaan, saisinko tämän hetken väriloistosta inspiraatiota kirjoneuleisiini.





Melko varmasti sain. Pää on täynnä visioita, mutta valitettavasti taitoja niiden toteuttamiseen on vielä nyt harmittavan vähän. Olen tänään kokeillut kykyjäni kyseisen neulomustaiteen saralla, ja voinen todeta, että vaikken olekaan aivan niin surkea kuin pahimman pessimismiaallon hyökyessä ehdin kuvitella, en ole kyllä mikään luonnonlahjakkuuskaan.



Mutta ulkona on sentään aivan ihmeellisen kaunista! Siitä on kieltämättä paljon iloa ja lohtua.



Ainoastaan minua harmittaa, että en omista hyvää kameraa. Harrastaisin tosi mielelläni valokuvausta, mutta nykyisellä kamerallani saa kohtalaisiakin kuvia vain eilisen kaltaisina kirkkaina päivinä.


Nyt täytynee alkaa sitten panostaa siihen tekniseen osaamiseen. Kirjoneuleet... huh! Mitä enemmän olen nyt asiaa miettinyt ja kokeillut, sen innostuneempi ja sen lannistuneempi olen. Aika fifty-fifty-suhteessa. Kirjoneuleet on tosi hienoja ja upeita ja mahtavia ja jopa tuo minun ensimmäinen yritysräpellykseni näyttää hienolta, vaikka onkin kireä ja kupruileva! Mutta sitten toisaalta, miten hemmetissä mulla on aikaa tässä ajassa ehtiä opetella kirjoneuleen salat ja saada aikaiseksi jotain sellaista kuin haluaisin? Pitäisiköhän laskea rimaa vähän? (Tai pitäytyä erossa muusta elämästä seuraavan kolmen viikon ajan?)

2 kommenttia:

  1. Kirjoneuleen oppii vain neulomalla. Nimimerkillä ensimmäinen kirjoneulemörvelö meni purkuun. :D

    Mielenkiintoista on se, että kaksi vuotta sitten aloitin neulomisen kirjoneulepuserolla... joka siis meni purkuun, koska oli liian pieni.

    VastaaPoista
  2. Joo, eiköhän tässä paras ratkaisu ole vain väsymätön harjoittelu. Joskin erilaisia vinkkejä on jo löytynyt vaikka miten paljon - se vain että suurin osa niistä on minulle jostain syystä huonoja.

    Jospa tämä tästä. :)

    VastaaPoista