tiistai 28. syyskuuta 2010

So you think you can...

Postaus on kopioitu vanhasta blogista.

09.09.2010 - 18:58

Kappas vain, mitä neulemaailmassa taas tapahtuukaan! Uusi, erilainen neulehaaste/kilpailu, joka ilmeisesti perustuu jollain tavalla jonkin sortin televisio-ohjelmaan, (ei mitään hajua siitä), ja joka vaikuttaa aika hauskalta.

Idea lyhykäisyydessään on se, että jokainen osallistuja valitsee itselleen tanssityylin, eli itse asiassa tyylin, jolla hänellä on tapana neuloa. Sen jälkeen koko touhun emona toimiva Adelheid tutkiskelee osallistujien blogeja ja määrää sen ja valitun tanssityylin perusteella kilpailijalle haasteen eli toisenlaisen tanssityylin toteutettavaksi.

Kilpailun ideana on matka eikä päämäärä, ja voittajakin valitaan ilmeisesti sen perusteella, mitä osallistuja haasteensa etenemisestä ja onnistumisesta blogissaan kertovat.

Minä valitsin tanssityylini ja kirjoitin vaaditun perustelun sille So you think you can knit -blogiin. Tässä se:

"Ilmoittaudun mukaan! Ja tango on ehdottomasti minun lajini - niin yllättynyt kuin siitä itse olenkin. Olen elätellyt kuvitelmia huolettomasta taiteellisuudestani, kyvyistäni soveltaa ja piittaamattomuudestani säännöistä, mutta luettuani kaikkien tanssityylien kuvaukset, ainoa joka tuntui osuvan maaliin, oli tango.

Tiheys ei suinkaan aina ole (ollut) aivan pilkulleen, mutta olen treenannut neulontatekniikkaani pitkään koittaen saada sen vastaamaan yleisimpiä neuletiheyksiä, ja sellaiseksi se on lopulta hioutunutkin. En jaksa enää tehdä mallitilkkuja, sillä tiedän, että käsiala täsmää. Tarkistelen tiheyttä silti aina matkan varrella ihan vain voidakseni tyytyväisenä todeta sen olevan juuri niin kuin pitääkin.

Pyrin käyttämään ohjeissa suositeltuja lankoja, tai lankaa, joka on lähes täsmälleen saman vahvuista. Kun joskus langan metrit ja grammat eivät ole täysin yhtenevät ohjeessa suositellun kanssa, olen hyvin huolissani koko neuleen etenemisen ajan. Olen varma, että jotain menee ratkaisevasti pieleen. (Ja sehän on peruuttamaton katastrofi!)

Käsialaani on kehuttu erityisen siistiksi, eikä siinä mitään valittamista yleensä olekaan. Neulon pikkutarkasti ohjeita noudattaen, ja jos kohtaan tilanteen, jossa ohje ei aukene, luen sitä läpi uudestaan ja uudestaan, mahdollisesti googlea apua käyttäen, kunnes viimeinkin tajuan, mistä on kyse. Rajatonta turhautumista seuraa ihana valaistumisen tunne. Jollei joskus seuraisi... niin, en tiedä, ehkä neulomiseni loppuisivat sitten siihen.

Rakastan neulekaavioita. Sanalliset ohjeetkin menettelevät, mutta kaaviot ovat parhaita.Tuntuu niin mukavalta seurata niitä ruutu ruudulta, silmukka silmukalta. Mutta olen ehkä turhankin orjallinen niiden kanssa. Olen jopa neulonut palmikkokuviota seuraten virheellistä kaaviota ja ihmetellyt, miksi palmikkoni eivät näytä lainkaan palmikoilta. Ohjeet tuntuivat minusta järjettömiltä, olin kuvitellut, että olisi järkevämpiäkin tapoja ilmaista sama, mutta jatkoin silti. Lopulta, kun olin tahkonnut eteenpäin jo pitkään ja epäilykseni olivat kasvaneet kohtalaisen suuriksi, etsiydyin netin ääreen selvittelemään asiaa. Ja vasta kun viralliselta taholta sain tiedon kaavion merkkien virheellisyydestä annoin myöten ja purin koko työn aloittaakseni alusta.

Kyllä minä mielestäni ajattelen omillakin aivoillani, mutta olen silti hyvin tarkka ja hyvin auktoriteettiuskoinen suhteessa neuleohjeisiin. Ja olen hyvin vihainen virheellisistä ohjeista. Mutta kun ohje on vain selvä, etenen varmoin askelin ja saavutun juuri halutunlaisen lopputuloksen. Ainoastaan päättely on heikko kohtani..."

Että semmoista. Nyt vain yritetään muistaa joskus maksaa osallistumismaksu, (2 euroa, talouteni ei varmaan kaadu siihen), ja jännitetään, mikä mahtaa langeta haasteekseni. Ja pitää yrittää houkutella muita mukaan. Tulkaa, tulkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti