tiistai 28. syyskuuta 2010

SYTYCK-haaste ja alustavat mietteet

Kopioitu vanhasta blogista.

26.09.2010 - 15:05

No nyt se SYTYCK-haaste sitten tuli. Pääsen kerrankin (niin kuin minua muka normaalistikaan mikään estäisi) kokeilemaan vähän rajojani neulomisen saralla.

Haasteesi on BROADWAY. Kirjoneuleet vievät mennessään. Usko pois! Etkö usko?! Kokeile! Hirvittävätkö monet värit? Kirjoneuleen ei tarvitse kukertaa sadoissa väreissä, vaan voi olla myös hillitysti yhden värin eri sävyjä. Ellet vielä tunne ”ilmiötä” Kaffe Fassett, niin nyt on oiva tilaisuus tutustua! Tai ehkä inspiroidut enemmän perinnekirjoneuleista?! Haasta itsesi toteuttamaan kirjoneule juuri sinulle sopivalla tyylillä!

Kirjoneuleet oli ehkä paras mahdollinen valinta minulle. En ole elämässäni toteuttanut ainuttakaan kirjoneuletta. Enimmillään värejä on tainnut tulla käytettyä kahdessa Garnstudion ohjeilla tehdyssä mekossa, ja nekin ovat vain raitaa ja virkkaamista eri väreillä.

Monet värit eivät minua kuitenkaan todellakaan hirvitä. Olen ennemminkin värien yhdistelyn puolestapuhuja. Tietenkin minullakin on sen yhdistelyn suhteen oma makuni, eikä kaikkien muiden mielestä hienot yhdistelmät välttämättä oikein innosta minua, mutta yleensäottaen useampivärinen on minusta joskus paljon hienompi kuin yksivärinen. Ja yhden värin eri sävyt yhdessä saavat nekin joskus värisemään.

Rakastan värejä. (Olisiko tämä pitänyt kirjoittaa aiemmin siihen tunnustus-postauksen rakkauskohtaan?) Nytkin olisi niin uskomattoman kirkas ja kaunis päivä, että tekisi mieli mennä ulos valokuvailemaan keltaisia koivun lehtiä vielä kun ne ovat pääasiassa puissa. Syksyn keltaiset lehdet vetoavat minuun, ja aina syksyisin mietin, miksen minä eikä oikein kukaan muukaan ikinä pukeudu keltaiseen.

Olen haaveillut kirjoneuleiden neulomisesta jo pitkään. Selaillut jotain satunnaisia ohjeita ja huokaillut sitä, miten kauniita ne ovat, ja sitten kuitenkin jättänyt aloittamatta mitään.

Pääasiassa pelottaa, että sotken kaikki langat toisiinsa. Teen sitä jo ihan muutenkin yhdeltä kerältä neuloessa. Sitä paitsi olen lukenut pelottavia keskusteluja siitä, miten hillittömän vaikeaa ja mahdotonta kirjoneuleiden kanssa alussa on. Pitää kehitellä jotkut koodisysteemit sille, miten lankoja pidetään kädessä. Ja jos neuloo vahingossa liian kireää, langat pingottuvat ja neule kiristyy. Ja jos neuloo liian löysää, jälki on kamalaa.

Hirveitä paineita. Ehkä minun pitäisi nyt haasteen jo saatuani keskittyä ajattelemaan positiivisesti ja miettiä kirjoneuleiden hyviä eikä huonoja puolia. Kuten niitä värejä, ja niiden yhdistelmiä.

On hienoa, että SYTYCK-kilpailun kuvioon kuuluu alustavat Hollywood-viikot, joiden aikana omaan haasteeseensa saa perehtyä ja valmistautua. On tietysti erittäin todennäköistä, että minä tapojeni mukaisesti jätän tämänkin touhun täysin viime tippaan, mutta mukava silti. Näin äkkiseltään mieleeni tuli, että mainitun Kaffe Fassetin kirjoja voisi lainailla kirjastosta ja lueskella ja tutkiskella niitä. Fassetin kuviot eivät ole tehneet minuun niin sykähdyttävää vaikutusta kuin ilmeisesti moniin muihin, mutta ihan kivaa katseltavaa ne minustakin ovat. Lisäksi voisin aloitta harjoittelun ihan vaikka jämälangoilla testailemalla. Katsoa ensin, miten niitten langankireyksien kanssa käy, ennen kuin heitän jo pyyhkeen kehään varmana siitä, etten osaa enkä opi.

Sikäli mikäli tosissaan aion ensin tutkiskella ja tehdä mallitilkkuja, tässä on koittamassa elämäni ensimmäinen huolella valmisteltu neulekokeilu. Olen yleensä aika kärsimätön ihminen ja jätän tarpeelliset harjoittelut väliin tai harjoittelen tekemällä. Ehkä se onkin syy orjalliseen ohjeiden noudattamiseeni. En uskalla tehdä mitään erikoisia poikkeuksia, kun en oikeastaan tiedä, miten homma toimii... Ja ehkä siksi aika monia neuleita on jäänyt kesken.

Mutta nyt nauttimaan syksyn väreistä! Ulos inspiroitumaan! (Tai jos ei jaksa, niin sitten ikkunaan ainakin.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti