lauantai 27. marraskuuta 2010

En ostanut mitään

Vai oli eilen Älä osta mitään -päivä. Menipä täysin ohi minulta, taas sen näkee, että en seuraa ollenkaan aikaani tai sitä mitä ympärillä tapahtuu. Sikäli kuin sillä nyt on mitään väliä. Minusta koko päivä on jokseenkin turha. Ja olen ehkä valittanut tästä ennenkin.

Älä osta mitään -päivän ei ole toki tarkoitus vaikuttaa kulutuksen määrään sinä yhtenä tiettynä päivänä. Se on vain tempaus, jonka on tarkoitus herätellä ihmisiä. Minusta se ei herättele. Miten se muka herättelee? Jos normaalisti paljon hummailevat ja jatkuvasti uutta tavaraa haalivat ihmiset ovat yhden päivän ostamatta mitään, mitä he muka huomaavat? Eivät mitään. Ei yhdessä päivässä voi huomata, että vähemmälläkin pärjäisi. Minusta kaikki normaalit ihmiset ovat vähintäänkin muutaman kerran vuodessa joka tapauksessa ostamatta mitään.

Miksi Älä osta mitään -päivä herättelisi ihmisiä ajattelemaan kuluttamistaan yhtään sen enempää kuin ihan vain julkinen keskustelu aiheesta? Ei miksikään. Osaa ihmisistä koko päivä vain ärsyttää, ja vaikka se onkin todella tyhmää, jotkut aivan varmasti menevät shoppailemaan ihan uhallaankin.

Minuun Älä osta mitään -päivä ei vaikuttanut eilen. En ostanut mitään. En ylipäänsäkään ostele mitään joka viikko - ruokaa lukuunottamatta tietysti. Ja jos olisin eilen ostanut vaikkapa lankaa tai mitä muuta nyt vain, saattaisin näin jälkeenpäin hetkellisesti tuntea huonoa omaatuntoa, mutta vain siksi, että minut on jostain syystä poikkeuksellisen helppo suggeroida tuntemaan syyllisyyttä. Se olisi tietysti naurettavaa, koska vaikka minäkin teen typeriä ostoksia toisinaan, ja vaikka varmasti olen pääasiassa itsekäs kuluttaja, en minä toisaalta ostele uutta jatkuvasti ja minä myös mietin aika ajoin, missä ostamani tavarat on tehty sun muuta.

Älä osta mitään -teemalause saa edelleenkin ajattelemaan vain ostamista. Jos jatkuva kulutus on yhteiskuntamme ongelma, eikö tempauksen silloin kannattaisi olla sellainen, joka nimenomaan ohjaa ajatteluamme muualle? Muuhun kuin ostamiseen.

Yhtä typerä on minusta myös autoton päivä. Mitä hyötyä siitäkin taas on? Suurin osa yksityisautoilijoista ei piittaa siitä, ei varsinkaan, jos työmatka jollain muulla keinolla liikkuen on työläämpi ja ikävämpi. Ne, jotka kulkevat julkisilla tai omalla lihasvoimallaan, tekevät sen joka tapauksessa. Paljon hyödyllisempi olisi minusta esimerkiksi kimppakyyti -viikko. Jos edes muutamat yksityisautoilijat vaivautuisivat kokeilemaan kimppakyytejä viikon ajan, saattaisivat jotkut huomata systeemin itselleen toimivaksi ja alkaa organisoida vastaavaa useamminkin.

Autoton päivä ärsyttää minua siksikin, että helppohan se sieltä pääkaupunkiseudulta on huudella, että lopettakaapa se yksityisautoilu. Siellä julkiset liikennevälineet nyt sentään toimivat jotenkuten. Toista on monessa muussa kunnassa, jossa läheskään joka paikkaan ei pääse julkisilla, jossa busseja menee harvoin ja niiden aikataulut heittävät.

Minä kuljen pitkälti bussien kyydillä tällä hetkellä. Ja aina v*tuttaa. Välillä harkitsen paikallisen linja-autolafkan räjäyttämistä, mutta suunnitelma kariutuu yleensä siihen, että minulla on aika rajalliset räjähdysaineiden varastot eikä pomminrakennustietämyksenikään ole järin suuri.

No, paremmin täällä menee kuin entisessä kotikaupungissani. Siellä ei voinut harrastaa mitään iltaisin, koska kuuden jälkeen ei mennyt busseja kaupunkiin eikä tullut sieltä takaisin. En tiedä, miten nykyään, mutta silloin minun nuoruudessani...

Joko on tullut selväksi, että vastustan näitä teemapäiviä? Sitten voinkin pyörtää puheeni ja sanoa, että en itse asiassa suoranaisesti vastusta niitä. Olkoon ja elelköön. En vain näe niillä olevan kovinkaan suurta vaikutusta. Tietysti... niin, tässähän minäkin kyseisten teemapäivien motivoimana pauhaan asioista. Kaipa tämäkin on sitä kaivattua keskustelua.

Ja kuten minulla ja ex-kämppikselläni on tapana päättää kaikki yhteiset keskustelumme: itsehän olen täydellinen.

1 kommentti:

  1. Entisessä kotikaupungissa on ollut ainakin pari vuotta sitten sellainen tilanne, että busseja ei lähteny kaupungista enää neljän jälkeen. :) Siellä kulkuyhteydet ovat kyllä omaan luokkaansa.

    Mutta voin tosin sanoa, että nykyään mieluummin ottaisin paskat kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat kuin hyvät kulkuyhteydet ja pitkät välimatkat. Harrastaminen oli paljon helpompaa entisessä kotikaupungissa kuin täällä pääkaupunkiseudulla, koska paikan päälle pystyi vielä PYÖRÄILEMÄÄN ja jopa KÄVELEMÄÄN, mutta nykyään sellainen lysti jää haaveeksi ja saa käyttää harrastusmatkoihinsa yhteensä sen pari tuntia :p

    T. Katkeroitunut siskosi, jota v*tuttaa nykyään mennä töihin ja erityisesti harrastuksiin hyyyyyvin paljon

    VastaaPoista