sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Marraskuu ja lunta ja neuleita, joista voi puhua vain kuiskaten

Hupsista, marraskuussa mennään. Eikä minullla ole mitään näytettävää. Mutta pihalla on lunta.

Muuten rakastan joulua ja varsinkin lahjojen suunnittelua, mutta aika harmillista on, että suurinta osaa lahjoista ei voi esitellä täällä. Voi kyllä kertoa, miten hienosti menee tai purnata, jos jokin tökkii, mutta tuntuu tylsältä, kun ei voi sen tarkemmin kertoa, mistä neuleesta on kyse saati esitellä valokuvia. (No, mun kuvat ei tunnetusti kovin kaksisia ole - ja syytän siitä pelkkää kameraa - joten paljosta ei tietysti kukaan jää paitsi, mut kuitenkin...)

Rupesin miettimään muutama päivä sitten, että pikkusiskoni ei ole kommentoinut tähän uuteen blogiini ollenkaan eikä ole keskusteluissakaan sanallakaan maininnut tästä mitään. En kylläkään oleta, että kaikki sukulaiseni ja tuttavani kyttäävät innokkaasti blogipäivityksiäni ja ryntäävät aina uuden postauksen tullen välittömästi kommentoimaan, mutta tuli silti vähän sellainen olo, että kenties pikkusisko ei edes ole pitkiin aikoihin lukenut blogia. Muissa olosuhteissa saattaisin jopa loukkaantua, (tai sitten en), mutta nyt innostuin. Hahaa! Jospa voisinkin esitellä täällä ainakin siskolle tulevaa lahjaa.

Soitin eilen siskolle, ja kysyin, lukeeko hän nykyään minun blogiani. Ja pikkusisko vastasi, että ainiin, empä muuten luekaan. Silloin minä olin jo ilmoittaa, että hyvä, jatka samaa linjaa, mutta tämä hyväkäs ehtikin sanoa: "Hyvä kun muistutit. Mulla ei olekaan paljon mitään kivaa luettavaa netissä." Pahus.

Eli en esittele täällä pikkusiskolle tulevaa neuletta. Valitan. Mutta paljastettakoon sen verran, että lahja on osa SYTYCK-projektiani, eli tulossa on kirjoneuletta. Onneksi joulun jälkeen on vielä muutama päivä aikaa esitellä lopputulos täällä ennen kilpailun loppumista. Ja kaipa voin jotain tietoja etenemisestä ripotella. (Hyvin menee tällä hetkellä.)

Noniin, pikkusisko, nyt sitten sait vihiä siitä, mitä lahjaksesi tulee. Ja oma on vikasi. Näh näh!

Sitten se julkinen SYTYCK-projektini... no, siitä ei ole kuvia ihan puhtaasti laiskuussyistä. En ole jaksanut yrittääkään ottaa niitä. Mutta mitään jänittävää edistystä nyt ei ole tapahtunutkaan. Aika samalta se näyttää kuin aiemminkin, on vain pitemmällä. Vähän sivussa olen sitä tehnyt, kun joululahjat ovat menneet edelle, mutta eiköhän se tässä joskus valmistu. Ihan kiva sitä on ainakin tehdä, ja luulen, että siitä tulee ihan ok. Tosin värit ei oikein minun talvivaatteisiin passaa, mutta en välttämättä sitä itse pidäkään. Minulla on eräs hieno suunnitelma. Se saattaa jopa toimia.

No, eipä mulla muuta. Nämä kuvattomat tekstit on ihan tylsiä, mutta ei voi mitään. Heti kun blogin lukijat keräävät kolehdin ja lähettävät mulle kamerarahat, tulee hommaan varmasti muutosta. Kiitän jo etukäteen!

4 kommenttia:

  1. Huh. Olet siis muuttanut. Ei osoitteenmuutoskorttia tai pienintäkään vihjettä... Siinä sitä näkee miten ex-vaimot unohdetaan elämästä viimeistään siinä vaiheessa kun nämä muuttavat toiseen kaupunkiin.

    VastaaPoista
  2. Niin no jos ei vihjeeksi lasketa sitä edellisessä blogissa julkisesti kirjoitettua muuttoilmoitusta...

    En kyllä ole onnistunut sinua valitettavasti unohtamaan, vaikka kovasti olen kyllä tietysti yrittänyt.

    VastaaPoista
  3. Just! Kiitti sitten vaan kauheesti joululahjaspoilauksesta! Ikinä enää lue ja kommentoi sun pöljää blogia. Paitsi silloin kuin haukun julkisesti sut ihan pystyyn ja trollaan niin paljon, jotta elämästäsi tulee varmasti hankalaa >:) Saa nähdä lepynkö koskaan...


    t: arvaa vain kuka

    VastaaPoista
  4. Ja näin on perhevälejä katkottu. Helppoa ja yksinkertaista.

    VastaaPoista