keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Valitusvirttä ja ylistyslaulua

Valittaminen ei ole mitenkään kaunista eikä mukavaa luettavaa tai kuultavaa, mutta tällä kertaa taidan silti valittaa. Migreenistä. Migreeni pilaa elämää.

Olen viime aikoina pursunut intoa ja erilaisia ideoita neuleiden suhteen. Ilmeisesti maailmankaikkeus päätti tasapainnoittavaksi tekijäksi lähettää minulle tähän mennessä yli viikon kestäneen migreenikauden, ihan vain jotta en olisi vahingossa liian tuottelias. (Tai hyvällä tuulella.) En tosin ole ollut yhtämittaisen migreenikohtauksen kourissa useaa päivää, olen vain jatkuvassa väsyneessä sumussa, joka puhkeaa kohtaukseksi aina hyvän tilaisuuden tullen - esimerkiksi työpäivän aikana. Edellinen kohtaukseni iski maanantaina, alkoi yltyä iltapäivällä ja illasta iski päälle kuin tonni tiiliä. Eilinen meni siitä toipuessa, tokkurassa ja pääkipuisena. Tänään olen aivan mielettömän väsynyt.

Tänään kävin kuitenkin hakemassa uuden estolääkityksen lääkäriltä. Edelliseni ei toiminut toivottavalla tavalla, toivottavasti tällä kertaa tärppää. Lisäksi sain täsmälääkkeitä.

Kaikesta neuleintoisuudestani huolimatta en ole siis neulonut juurikaan. Mutta eilen aloitin erään koeneuleen, (mikä ei tokkurassa tietysti ollut mikään loistava idea), ja tänään sukat ihanasta Ilun langasta.


Lihasmuisti on jännä. En tarkoita sitä, kuinka motoriikka hioutuu, (se ei nyt sattuneista syistä ole minulla muutenkaan ihan parhaimmillaan, kädet toimii vähän miten sattuu), vaan sitä, miten tietyn liikkeen toistaminen saa muistojen kirjon pintaan. Vähän niin kuin tuoksutkin. Jotain, mitä ei ole ajatellut, jotain vaikeasti kuvailtavaa... tunnelmia, tuntemuksia. Nyt alettuani neulomaan pitkästä aikaa kakkosen puikoilla ja tietyn paksuisella ja tuntuisella langalla aloin yhtäkkiä muistaa ja uudelleen kokea asioita, joista elämäni koostui noin vuosi sitten. Silloin viimeksi oli vastaavaa lankaa vastaavilla puikoilla. Muistan asioita, joita silloin ajattelin ja tein. Miltä silloin tuntui.

Tapahtuuko tätä muille? Tiedän, että aika monelle musiikki aiheuttaa tällaisia muistoja, samoin tuoksut. Mutta kuinka yleistä on, että tekeminen vie mielen takaisin menneisyyteen? Jos niin käy minulle, varmaan sitten muillekin. Luulisin.

Oli miten oli, nyt on aivan ihana neuloa juuri tuota lankaa. Ja juuri 2 mm puikoilla. Ja niin se taisi olla viimeksikin. Taidan rakastaa 2 mm puikkoja ja ohutta lankaa. Ja siis oikeasti Rakastaa, niin ylikäytetty sana kuin tuo joidenkin mielestä ilmeisesti onkin. Mikään muu sana ei nyt riitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti