perjantai 3. joulukuuta 2010

Joulukuun kolmas, valmis sytyck

Vastoin yleisiä odotuksia, olen saanut So You Think You Can Knit -rintamalla lopulta jotain valmista aikaan. Nimittäin vihdoin sen rinkulahuivin, joka on toteutettu onteloneuleena.

Onteloneule toimii tähän asusteeseen kyllä noin miljoona kertaa paremmin kuin kirjoneule. Olen todella tyytyväinen, että luistin suunnitelmistani ja vaihdoin taktiikkaa. Kirjoneuleena huivin saisi aina asetella hyvin tarkkaan, että nurja puoli ei näkyisi. Nyt ei ole mitään väliä, kumpikin puoli käy!

malli: oma
lanka: DROPS Merino Extra Fine
puikot: 4 mm

Olen vihdoin kantapään kautta oppinut, mitä lankoja voin käyttää ja mitä en. Merinovillaa sen olla pitää. Muusta villasta tehtyjen vaatteiden ja asusteiden kanssa tulee vain itku. Ei voi keskittyä siihen, mitä on ulkona tekemässä, jos kaula kutisee ja raapiutuu koko ajan. Hivenen hämmentävästi tämäkin lanka ihan pikkuhiukkasen tuntuu kaulaa vasten karheahkolta, mutta se on niin pientä, että siihen karaistunee.



Onteloneulominen oli tosi mukavaa ja vieläpä aika helppoa. Ehkä välillä saattaa hienoista kyllästymistä aiheuttaa se, että yhden kerroksen neulominen kestää pitempään kuin normaalisti, mutta kun siihen tottuu ja saa rytmin päälle, alkavat kerroksetkin vaihtua loppujen lopuksi aika nopeasti.

Miksi minulla sitten meni tämän neulomiseen niin kauan? Minulla on ollut pari huippusalaista kirjoneuleprojektia etenemässä kulisseissa. En halunnut luovuttaa sen homman kanssa, vaikka ensin onnistuinkin kieroilemaan itseni ulos siitä. Kaiketi minussakin on sitten jonkin verran jotain uhmapäisyyttä ja sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Paitsi että ei varmaan olisi, jos kirjoneulominen olisi osoittautunut oikeasti tosi vaikeaksi. Itse asiassa sekin on helppoa!


Rinkulahuivi valikoitui sytyck-projektikseni siksi, että se on periaatteessa monikäyttöinen. Vähän väljempi rinkula olisi epäilemättä vielä monikäyttöisempi kuin tämä minun, mutta itse toisaalta tykkään juuri napakkuudesta, siitä että huivin voi kietoa pään ympäri tasan kahdesti ja väljyyttä jää vain vähän. Huivi on silloin todella lämmin ja pitää aika hyvin tuulta. Onteloneule tietysti vaikuttaa asiaan, kun huivi on sen ansiosta tavallista paksumpi. Joustaa silti yhtä hyvin kuin muutkin neuleet.

Värivalintani onnistui minusta ihan hyvin siinä mielessä, että harmaa tasapainoittaa räikeää pinkkiä mukavasti, mutta pinkki tuo silti pikkuisen väriä elämään. Sitä paitsi, vaikken mikään asiantuntija näissä asioissa olekaan, sanoisin, että huivin värit sopivat omiin väreihini aika hyvin. Jotkut värit saavat ihoni näyttämään harmaalta, keltaiselta tai liian punakalta, tässä tapauksessa niin ei onneksi taida käydä. Sen sijaan ongelmia tuottaa se, että talvitakkini on kirkkaanpunainen, eikä huivi ehkä ihan käy sen kanssa yhteen. Luulisin. Mutta vaikka kävisikin, on talvitakkini kaulus tällaiselle huiville ehkä aika hankala, eli pitänee keksiä sen takin kanssa jokatapauksessa kaulan lämmikkeeksi jokin muu ratkaisu.

Noniin, olen oppinut onteloneulomaan. Ja kirjoneulomaankin, siitä tulee todisteita sitten myöhemmin. Olen ihan ylpeä saavutuksistani, ja vaikka tänään onkin vähän sellainen päivä, jolloin jokaisella hopeareunuksella tuntuu olevan musta pilvensä, saan sentään jotain iloa tästä. Olen oppinut jotain uutta. Vieläpä jotain sellaista, johon en varmaankaan olisi edes törmännyt tai kiinnittänyt huomiota ilman neulomishaastekilpailua. (Onteloneule kuulosti minusta aiemmin ihan vammaselta eikä paljon kiinnostanut ottaa selvää, mistä on itse asiassa kyse.)

Luulen, että jos vain hyvin menee, kaikki kilpailijat ovat tämän haasteen voittajia. Tuntuu kivalta murtautua ulos omalta mukavuusalueeltaan ja nähdä, että pystyy semmoiseenkin, mistä aiemmin ajatteli enintään, että "sitten joskus".

11 kommenttia:

  1. Onnittelut valmistuneesta projektista. Hieno tuli!

    VastaaPoista
  2. Minä olen tutkinut tätä projektia ravelryssa ja yrittänyt pohtia niiden aikaisempien kuvien perusteella, että mitä ihmettä olet tekemässä. Vastaus oli näemmä ihan liian helppo, pötköhuivi ei käynyt mielessänikään, vaikka nyt tosin etäisesti muistelisin, että taisit jopa mainita siitä täällä blogisssa. :D Tosin ehkä se johtuu siitä, että en itse ole vielä tajunnut sitä pötköhuivien syvintä olemusta vaan vannon perinteisten kaulahuivien nimeen. Hieno huivi joka tapauksessa, ja onteloneule kuulostaa kyllä sellaiselta taktiikalta, joka olisi syytä itsekin opetella.

    VastaaPoista
  3. Siitähän tuli tosi tosi kiva =o), Onnittelut!

    VastaaPoista
  4. Kiva! Itsekin mietin tässä joku päivä sitten, pitäiskö vielä vaihtaa SYTYCK housujen vyö kirjoneuleesta onteloneuleeksi. Tai sit teen molemmat. Tai sit en.

    VastaaPoista
  5. Onnittelut! Minulle tuo onteloneule on vielä aika mysteeri, mutta ehkä minäkin joskus. Ja tuo lopputekstisi kilpailusta ja voittamisesta taitaa olla kovasti totta.:)

    VastaaPoista
  6. Siitäpä tuli hieno. Tuommosen haluaisin kyllä itellekki. Olis lämmin ja näyttää sopivan tiukalta (en tykkää löysistä rinkulahuiveista, ku ne ei lämmitä yhtään).

    VastaaPoista
  7. Ihana huivi!! Rakastan tuollaisia onteloneuleita. :) Ja kuvat on muuten myös tosi kauniita, tuli ihan Suomi-kaipuu, kun niitä katselin...

    VastaaPoista
  8. Saga: Kiitos paljon! :)

    tiinaniit: Juu, niin sen täytyy kyllä olla, että et vain ole vielä tajunnut näiden laatuhuivien syvintä olemusta. ;) Koska eihän tämä mitenkään mikään makuasia voi olla... Mutta kiitos kommentista. Ja suosittelen kyllä kokeilemaan onteloneuletta joskus.

    Hanna: Kiitos, kiitos paljon! :)

    Taina: Kiitti! Minä olen ihan ehdottomasti sitä mieltä, että teet kahdet housut, toiset joissa vyö on kirjoneuleella ja toiset, jossa se on onteloneuleella! Jos sen teet, niin lupaan äänestää sinua. ;)

    outi: Kiitos! Oli se mysteeri minullekin, mutta harvinaisen nopeasti kyllä selkeni. Netin opetusvideot on siitä hyviä. Ja siitä voittamisesta... blogistasi päätellen sinäkin olet jo voittaja. Upeat raitasukat oli ainakin!

    Amelie: Kiitos! Löysä rinkulahuivi pitää tosiaan asetella tosi tarkkaan, jotta sen saisi lämmittäväksi. Ja liekö pysyy sitten paikallaan... Nuilla nelosen puikoilla tuli tarpeeksi tiukkaa neulejälkeä, mutta ei mitään peltiä kuitenkaan.

    sansu: Kiitos! Ehkä mun pitää tehdä sulle tuommoinen huivi sitten tervetuliaisiksi kun palaat Suomeen (ja täällä on luultavasti silloin kylmä). Värihän voi olla jokin muukin, ettei oltaisi liian samiksia. :)

    Kuvien oton aikana oli kyllä mukavan leuto ilma, ja luminen maisema on kiva. Tosin täällä on minusta pikkusen liian vähän lunta, pakkaset iski niin äkkiä.

    VastaaPoista
  9. Onnittelut! Huivistasi tuli tosi kaunis. Saapa nähdä saanko itse koskaan kokeiltua onteloneuletta.

    VastaaPoista
  10. Oooooh! Kerrassaan upea huivi! Ja onnittelut vielä uuden tekniikan oppimisesta. Mie yritin tuota tekniikkaa tässä pari viikonloppua sitten, mutten saanutn tasaista jälkeä. Pitänee yrittää uudelleen.

    VastaaPoista
  11. Tess: Kiitos paljon! Kannattaa jonain päivänä kokeilla. Jos onteloneuleen ei tykästykään, niin ainakin se avartaa katsantoa. :)

    Päivikki: Kiitos, kiitos! :)Voihan se jäljen tasaisuus riippua ehkä langastakin, tai puikkokoosta. Kannattaa tosiaan kokeilla uudestaan.

    VastaaPoista