perjantai 17. joulukuuta 2010

Joulukuun seitsemästoista, kiirettä korvatunturilla

Joulukuu on jo pitkällä. Ja päivät on aika lyhyitä. Ne on varsinkin lyhyitä, jos yrittää saada jotain nopsaan aikaiseksi.



Minulla ei ole sitä lähes perinteeksi muodostunutta tulipalokiirettä lahjaneuleiden kanssa, mutta ihan täysin rauhallisin mielin ei voi olla. Varsinkaan kun kaivoin kätköistäni esiin erään viime vuonna joululahjaksi aloittamani neuleen, jonka kanssa kävi vähän köpelösti, ja jolle nyt päätin antaa uuden mahdollisuuden. Onnistuin vuosi sitten rikkomaan saman projektin aikana kahdet puikot istumalla niiden päälle. Sitten homma jäi silleen, ja tunsin tietysti epäonnistuneeni täydelliseti. Nyt yllätyin, kun katsoin neuleprojektia ihan purkamismielessä, että ihan hyvältähän se näyttää. Olin vain jotenkin onnistunut syöttämään itselleni tässä vuoden aikana sellaisen valheen, että en ollut osannut tehdä kunnollista neuletta. Ja totuus olikin aivan toinen.

En ole hankkinut neuleeseen tarvittavia 2,25 mm puikkoja. Jatkoin kakkosilla, ja koetan vain pyrkiä samaan käsialaan. Paljoa ei ole jäljellä, mutta koska päädyin tämän projektin pariin eilen, aikaa ei ole ihan kauheasti hukattavana.

Seuraavat 2,25 mm puiset pyöröpuikot hankin ehkä sitten seuraavassa elämässä, kun olen oppinut katsomaan mihin istun. Tai laittamaan tavarat käytön jälkeen jonnekin hyllyyn tai muuhun järkevään paikkaan.

Vaikka neulekiirettä on jonkin verran, pidätän itselleni aikaa myös lukemiseen. Seuraavaksi ajattelin uppoutua kuvissa poseeraavaan kaksiosaiseen kirjaan, jonka ostin kolmella eurolla divarista. Se on Charles Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. En olekaan ennen lukenut Dickensiä, mutta minulla on aika korkeat odotukset. Eikä vähiten teoksen loistavan nimen vuoksi. (Engl. The Posthumous Papers of the Pickwick Club)

Niin, ja haluan levittää sanomaa: käykää ihmiset divareissa! Toisissa niistä on hyvin hyvin edullista, toisissa puolestaan mahtavia myyjiä, joiden kanssa voi jäädä suustaan kiinni tuntikausiksi. Ja joissakin paikoissa molempia.

Tarkkasilmäiset bongasivat kuvista kenties myös lankaa. Ne ovat tällä hetkellä vain kuvausrekvisiittaa, mutta käyn mahdollisimman pian puikkojen kanssa niidenkin kimppuun. Ja arvatkaapa mitä! Sukkapuikkojen!

3 kommenttia:

  1. Minulla on sama ongelma puisten puikkojan kanssa. Hajotan ne kaikki alta aikayksikön nimenomaan istumalla niiden päälle. En olekaan ostanut puisia nyt aikoihin, vaan käytän jotain novitan metallipuikkoja. Luulisi, että ne kestäisivät päälleistumisen vähän paremmin, vaan ei. Minulla on niin kieroja puikkoja että ihan itkettää. Toki jotkut nelosen puikot ovat vähän jämympiä, mutta 3,5mm puikkokoosta alaspäin kaikki on ihan mutkilla. Pitäisi kai satsata vähän parempiin puikkoihin, joskos ne kestäisivät paremmin.

    VastaaPoista
  2. Tuosta Dickensin kirjasta - jota en ole lukenut - tulee mieleen toinen kirja, jossa se mainitaan. satutko muistamaan, kun "Annan unelmavuosissa" Philappa tulee etsimään ruokaa, koska lukee Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit-kirjaa. Siinä syödään philappan mukaan koko ajan. Voit kertoa, pitääkö paikkansa...

    VastaaPoista
  3. tiinaniit: jes, onneksi en ole ainut! Jotkuthan rikkovat puisia neuloessaan, ei mulla sitä ongelmaa ole toistaiseksi ollut. Mutta tuo päälleistuminen... niin helposti kuin se olisikin ehkäistävissä, se on tullut tehtyä jo pari kertaa.

    Äiti: Jaa, voi se olla. Kyllä mä muistan jonkun vastaavan kohdan. Pitääpä tarkistaa. Tai sitten sä voit tarkistaa itse, sullahan on ne kirjat, kun olet itsekkäästi ne pimittänyt.

    VastaaPoista