sunnuntai 5. elokuuta 2012

Kevyttä elämää

Miksi, oi miksi, on aivan ylivoimaisen vaikeaa siirtää kuvia kamerasta tietokoneelle? Osaako joku kertoa? Olen taas muutama päivä sitten räpsinyt muutaman huikaisevan taideteoksen ja olisin samaan syssyyn kirjoittanut tänne kaikkea ylevää ja älykästä, niin kuin aina, mutta ajatuskin piuhan kytkemisestä kameran ja tietokoneen väliin tuntui uuvuttavalta. 

Tietysti minulla on aina tapana ottaa sata kuvaa, joista kolme on onnistuneita, tai ainakin tarkoituksiinsa käypiä, mutta sen verran samankaltaisia, että ei niitä kaikkia viitsisi esitellä. Sitten pitää tietysti uhrata aikaa siihen järisyttävän merkitykselliseen puuhaan, jossa vertailen näitä keskinkertaisia kuvia toisiinsa ja vatvon, mikä niistä on paras. "Hmm, tässä on hitusen parempi valo... mutta tässä toisessa taas tuo yksi säie näkyy vähäsen terävämmin."


Lopputuloksena on tietysti turhautuminen, jonkun kuvan randomilla valitseminen ja se, että kukaan ei huomaa eikä tiedä mitään. Koska ei täällä kovin moni katso kuvia valokuvina, tai niin ainakin oletan. Täällä pointti on sisällössä. Minkä lisäksi lukijoiden on paha arvioida, olenko valinnut kolmen onnistuneehkon kuvani joukosta parhaan, koska niitä kahta muuta ei esitellä.

Paitsi että usein oikeasti esitellään. Jostain syystä itseäni raivostuttaa kovasti se, että en malta olla pistämättä joka postaukseen kymmentä kuvaa, joissa ei oikeastaan ole mitään eroa toisiinsa nähden. Ehkä joku puolen asteen muutos kuvakulmassa.

Olkoon. Koitan hyväksyä itseni kaikkine puutteineni ja kotkotuksineni. Tällä kertaa halusin vain kertoa, että aion pian, tai joskus, neuloa Color Affectionin. Olen onnistunut kehittämään Wollmeisen metsästystaitojani ja saanut kokoon kolme kivasti yhteensopivaa väriä. En ole niistä ihan sataprosenttisen varma, vaan vatvon tuntemuksiani, koitan kuunnella intuitiotani ja odotan jotain taivaallista merkkiä siitä, että värivalinnat ovat oikeat. Koska olisihan ihan kauheaa vain tehdä - siis ilman että ensin kriiseilee siitä, onko väriyhdistelmä täydellinen ja sopiiko se tähän elämäntilanteeseeni.

Sitä voisi kuvitella, että ihmisellä olisi tärkeämpääkin ajateltavaa. 

Toisaalta parempi näin. Olen nähnyt viime aikoina taas paljon unia ja tajunnut, että alitajuntani prosessoi edelleen aika raskaita asioita. En ehkä jaksaisi, jos en hereillä ollessani saisi miettiä jotain paljon kevyempää. Ja toisaalta voisiko pienten valintojen pohdiskelu olla heijastusta siitä, että isot valinnat mietityttävät enkä ole ihan varma elämän suunnasta? 

Kaipaan ennustajan kykyjä.

Elämää on mukavasti keventänyt ja piristänyt neulelehden kolahtaminen postiluukusta. Uusin Interweave Knits oli sitä paitsi nyt toista kertaa putkeen sisällöltään aika kiva, ja moni neule oli mieleeni. Eikä vähiten kansikuvaneule.


Itse asiassa tulin jo vahingossa aloittaneeksi sukat uudesta lehdestä. (Ja ihan oikeasti, vahingossa, ei sitä muuten voi kuvailla. Selitän myöhemmin.)


Ja niin muuten, nyt vihdoin ensimmäinen varsinainen kunnon lankasatsini on valmis! Hypistelen vyyhtejä ja mietin, miten pian raskisi alkaa neuloa. En ole vielä päättänyt, kumpi pääsee ensin puikoille CA vai omalankahuivi. Saapa nähdä.

10 kommenttia:

  1. Oi oi, mitä ihania lankoja! Värejä!
    Aikomasi huivimalli on kyllä kaunis!
    Mistä ostat ulkolaisia neulomuslehtiä? Kirjakaupasta? Vai tilaatko? Minä en löydä mistään täältä periferiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota IK:ta tällä hetkellä tilaan, mutta muuten nuita ulkomaisia lehtiä löytyy täällä päin ainakin Akateemisesta kirjakaupasta. Johonkin lehtiin olen törmännyt joskus ihan marketeissakin, mutta ne on olleet vähän satunnaisempia löytöjä - ei ole joka marketissa ja saattaa olla vähän mitä sattuu.

      Parhaita lehtiä on minusta Interweave Knits ja KnitScene. Kannattaa käydä jossain kaupassa kyselemässä vaikka niitä ja jos ei löydy, niin pyytää hankkimaan valikoimaan.

      Poista
  2. Vihriät Wollmeiset on niin kuolattavia!

    Näin eilen Kahelimiitissä ekaa kertaa kehräystä livenä ja olin aivan lumoutunut! Niinkin paljon että näin yöllä unta opettelevani kehräämään... Yritän kyllä kuitenkin edelleen sinnikkäästi vastustaa kiusausta hurahtaa johonkin uuteen hamstrauslajiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun mielestä kans vihreät on Wollmeisella se juttu! Niitten sävyjen takia olen jaksanut kytätä osto-myyntipalstoja Ravelryssä.

      Säkö et ollutkaan vielä nähnyt kehräysä livenä? Ilmankos et ole vielä hurahtanut! :D Ei kannata kuitenkaan vastustella sitä, sitä pahempana se sitten iskee, (ainakin mun teorian mukaan). Itse olen kyllä pitänyt hamstraamiset hallinnassa, en omista tällä hetkellä kuin kolme topsia villaa, ja niistä yksi on jo aloitettu. Neljä topsia olen yhteensä tähän mennessä hankkinut. Olen tosi ylpeä itsehillinnästäni.

      Poista
  3. Mie katson aina kuvat ensimmäisenä, koska ne ovat tärkeitä. Itsekin mietin blogipostaukseni kuvat tarkkaan. Joistain blogeista käyn katsomassa vain kuvat. Rupesin seuraamaan blogiasi juuri hyvien kuvien vuoksi.

    Luin jostain, että National Geographyn valokuvaajat ottavat satoja kuvia jotan juttiua varten. Niistä sitten valitaan kuva tai kaksi. Jos haluaa hyviä kuvia, niitä on otettava paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kiitos paljon, kiva kuulla, että tykkäät kuvista täällä! Ja on ihan lohdullista tietää, että eivät ammattilaisetkaan pärjää kertaräpsäisyilä. Sitä vain luulisi, että kun kuvaa vaikka lankaa, joka nyt ei mihinkään pahemmin liiku, niin ihan miljoonaa kuvaa ei onnistumiseen tarvitsisi.

      Mutta ylipäänsä. Tässähän sitä tekemällä oppii. Mukava tosiaan, että vaivannäkö kuvien takana edes vähäsen näkyy, mutta toivottavasti taitoni vielä kehittyvät.

      Poista
  4. Saman jutun huomaa omasta blogikuvaamisesta. Olkoonkin, että suuren osan kuvista ottaa mies, koska itse on toimittava mallina. Siinä saa ottaa kyllä sen sata kuvaa, jos tahtoo, että on viisi sellaista, joissa kuvaajan keskittymiskyky ja mallin sopiva ilme kohtaavat. Ja tottakai ne viisi kuvaa ovat lähes identtisiä. Mutta kun ne on sitten niin nättejä, ettei raaski olla laittamatta kaikkia. Kyllä muut ymmärtää, ne tekee itse ihan samaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä tätä tosiaan tekee moni muukin. :) Ja eihän se niin vakavaa edes ole.

      Mallina olo on kyllä haastavaa, kun ei yhtään tiedä, minkälaisia kuvia se toinen räpsii. Aina tulee neuvotua rajauksesta ja kuvakulmasta ja on niin rasittavaa, kun ei voi itse vaikuttaa kuvaamiseen.

      Poista
  5. Sopii syksyyn tosi hyvin nuo värit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä totta. Jospa sais nyt syksyksi valmiiksi...

      Poista