torstai 25. huhtikuuta 2013

Jälkiviisas peräänkuuluttaa huolellisia muistiinpanoja

Nyt olen päässyt Sannan takin kanssa ohjeen puhtaaksikirjoitusvaiheeseen. Ajattelin ensin, että aloitan tämän homman vasta kun oma kappaleeni on valmis, mutta nääh. Tämän projektin osalta on taidettu hidastella jo tarpeeksi, (vaikka sille on ihan päteviäkin syitä, vannon). Enköhän voi vähän harpata eteenpäin, vaikka takkini hihat ovatkin vielä neulomatta.


Haasteena onkin sitten omien muistiinpanojeni tulkitseminen. Joku muu olisi näiden kanssa varmaan suhteellisen pulassa, itselläni on sentään jotain etäisiä muistikuvia siitä, mihin mitkäkin numerot ja lyhenteet saattaisivat viitata. Yhdistelemällä tiedonjyviä ja arvauksia siihen, miten muistelen takin tehneeni, saatan päästä ihan vakuuttavaan lopputulokseen. 

Tai ehkä ohjeen tulevaisuus ei lepää kuitenkaan ihan noin hataralla pohjalla. Minulla on vain taipumusta liioitella sen jälkeen, kun olen puoli tuntia tulkinnut ja hionut ohjeen pätkää vain löytääkseni parin sivun perästä korjatun version, jossa koko homma tehdään eri tavalla. Tilannetta ei helpota se, että tajuan hylätyssä versiossa olleen kylliksi vihjeitä minulle hoksata, että ei tätä näin ole tehty. Lievää lohdutusta tuottaa se, että korjattu versio on kirjoitettu muotoon, jonka voi käytännössä kopioida sellaisenaan eikä sen kanssa tarvitse juuri hienosäätää.

Onneksi pidän ongelmanratkaisusta. En ihan niin paljon kuin pitäisin persoonallisuuspiirteestä, joka estäisi ongelmien muodostumisen, mutta kumminkin. On se sentään ihan mukavaa itsensä haastamista, tavallaan.


Puhtaaksikirjoituksen jälkeen seuraa vielä sarjominen. Saa nähdä miten paljon siihen tuhraantuu aikaa, mutta yritän olla tehokas. Sitä ei sentään tarvitse tehdä ihan pystymetsästä repäistynä, vaatetusompelun opinnoista on siihen jonkin verran apua. Oikeastaan varmaan aika paljonkin, vaikkakaan silmukat eivät toimikaan täysin samalla lailla kuin kangas.

Sarjomisen jälkeen vielä koeneulonta. Päätin valtuuttaa Essin hommaan, eikä houkuttelussa edes tarvinnut turvautua uhkailuun, kiristykseen ja lahjontaan. Olin kyllä varautunut vähän painostamaan, koska en voi vedota siihen, että Essillä ei olisi vielä tarpeeksi aivan ihania itseneulottuja villatakkeja. Tai no mikä nyt tietysti on tarpeeksi...

Vielä hetki menee siis. Mutta voiton puolella, niinhän?

6 kommenttia:

  1. Näyttää siistimmältä kuin minun muistiinpanoni yleensä. :D

    Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä jos näyttää siistiltä. (Salaisuus piilee siinä, että valitsin kuviin ne siisteimmät sivut. :D)

      Kiitos!

      Poista
  2. Kuulostaa niin tutulta. Tempaisin viime syksynä yhtäkkiä koukutut tossut työn alle, tein mutu-metodilla ilman muistiinpanoja ensimmäisen, ja sitten sitä valmista tossua olikin kiva tihrustaa toista tehdessä, että mitä tässä on tehty. Toista tossua tehdessä teinkin jo muistiinpanoja, mutta silti m-panoista tuli sellaiset, etten viitsinyt kirjoittaa niitä oikeaan ohjemuotoon ja julkaista Ullassa ;)

    Useimmiten muistiinpanoni ovat sellaisia, että minä tai joku muu kokenut neuloja kyllä hyvällä tuurilla ne ymmärtää (ainakin jos ne etenevät kronologisesti eivätkä sisällä hämäriä nuolikuvioita sinne tänne), mutta haastavaa onkin sitten saattaa muistiinpanot sellaiseen muotoon, että vähän kokemattomampikin ne ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ja kun mun muistiinpanot ovat juuri parhaimmillaan olleet nuita tyylikkäitä nuolikuvioita ja jälkimerkintöjä pullollaan. Just tuossa katselin yhtä merkintää, jossa suluissa oli epämääräinen &o -merkintä, ja mietin että mitä helkkaria tämä nyt on tarkoittavinaan. Onneksi taisin tajuta, mutta ihmettelen vaan, miksi on noin kummallisella tavalla pitänyt mennä se kirjoittamaan - vähän selventävämpi teksti olisi ollut ihan jees.

      Poista