maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kuka idiootti ostaa takin pelkän värin perusteella?

Minä. Minä! Minä olen ostanut kevättakin pelkästään väristä hullaantuneena. Se tapahtui viime keväänä. Ja tekisi mieleni sanoa, että en kadu pätkääkään. Kun vaihtoehtoina oli kaksi eri mallia, joista toinen oli kirkkaan sininen ja toinen musta, ja kun jälkimmäisessä vielä taisi olla ihan hitusen liian lyhyet hihat, oli ratkaisu minusta päivän selvä.

Väärin! En todellakaan voi väittää, etten katuisi. Kiroan sitä päivää, jona takkini ostin. Jatkuvasti. Aina kun vastentahtoisesti vedän kevättakin päälleni, (mitä olenkin koittanut vältellä pitäytymällä vielä villakangastakissa), leikittelen ajatuksella siitä, että matkustan aikakoneella takin ostohetkeen ja vetelen itseäni korville rangaistukseksi typeryydestä.


Kirkas, syvä sininen on toki ihan mieletön väri. Mutta se ei paljon lohduta, kun takin hengittävyys on sadetakin luokkaa. (Vettähän se ei pidä yhtä hyvin.) Takkini on puuvillaa, mutta sen päällä on joku ihme vammainen öljypinnoite, jolle en ole vielä toistaiseksi keksinyt mitään järjellistä selitystä. Tietääkö joku? Onko sille olemassa joku käytännön syy, jota minä en vain tajua?

Näillä vielä vähän viileämmillä kevätsäillä takki jotakuinkin menee, tosin nihkeästi, (niin kuvaannolisesti kuin kirjaimellisestikin), sillä käytän takin alla jompaa kumpaa alpakkavillatakeistani. Villa on siitä kiva materiaali, että se imee kosteutta itseensä melko pitkään ennen kuin alkaa edes tuntua märältä saati kylmältä. Niinpä ihan niin nopeasti ei huomaa, ettei typerä takki hengitä alkuunkaan. (Neulominen kannattaa.) Sen sijaan ilman välissä olevaa villakerrosta nihkeys iskee saman tien, mikä puolestaan aiheuttaa ihan järjetöntä palelua. Juuri mikään ei ole yhtä inhottava tunne kuin hikoilu ja palelu yhtä aikaa. Se että välillä tuntuu, että on pakotettu avaamaan takin, vaikka sitä seuraakin varma jäätymiskuolema.

Nyt sitten olen rangaissut itseäni huonosta valinnasta yhden kevään ja yhden syksyn sitkuttelemalla takin kanssa. Enää en vain kestä niin että nyt pitäisi suunnata takkiostoksille. Huokaillen itsekseni märehdin sitä, että jos vuosi sitten olisin tehnyt sen järkevän valinnan, nyt ei tarvitsisi hellittää kukkaron nyörejä eikä lähteä taas uudelle etsintäreissulle.


Olen myös pohtinut erästä pääkirjoitusta joka saattoi olla Trendissä tai sitten ei - jossain muotilehdessä kuitenkin. Siinä päätoimittaja kertoi Suomen naisille, että oikeastaan on ihan järkevää ostaa takki värin perusteella, koska siitä tulee niin hyvä mieli. Oman typerän takkiostokseni tehneenä luin tekstiä tuhahdellen. Todellakin. Joopa joo.

Ehkä ei nyt kuitenkaan kannata nakata niitä käytännöllisiä kriteerejä roskiin. Nätti väri saattaa lämmittää mieltä, mutta vain siinä tapauksessa, että kaikki muu on jo kohdallaan. Sitä paitsi kun asiaa ajattelee ihan oikeasti siltä kannalta kuin pitäisi, on takin tehtävä lämmittää kehoa, ei mieltä. Ihan sama mitä me länsimaalaiset kermaperseet haluamme kuvitella. Jos mieli saa henkisiä vilunväristyksiä väärästä väristä, se on sen ongelma.

Tästä uudesta paatoksellisesta asenteestani huolimatta olen kuitenkin (loogisesti) myös sitä mieltä, että värejä saisi oikeasti olla päällysvaatteissa tarjolla vähän reilummin. Vaikka väri oikeastaan onkin se vähiten tärkeä ominaisuus takissa, on minusta silti kummallista, että vaihtoehtoja sen suhteen ei ole tarjolla enemmän - malleja kuitenkin on vaikka millä mitalla. Miten voi olla niin vaikeaa tehdä takkeja muissakin kuin parissa tummassa värissä? Ja jos joku tulee laulamaan minulle sitä vanhaa virttä, että sitä tehdään, mitä ostetaan, sanon että höpö höpö. Vai miten muka juuri tässä asiassa ihmiset olisivatkin yllättäen niin kovin itsenäisiä ajattelijoita ja toimijoita, jotka valitsevat aina sen mustan puhtaasti omasta tahdostaan, kun kerran vähän kaikessa muussa muoti ja markkinat kuitenkin vetävät ja vedättävät kansaa? Minusta esimerkiksi Crocsit ovat aika hyvä todiste siitä, että ihmiset ostavat sitä mitä heille myydään...

Ylipäänsä asiat voi nähdä aina uusin silmin. Olenhan itsekin pitänyt esimerkiksi pillifarkkuja kamalina, mutta lämmennyt niille uudistamisen ja ajan myötä. Juuri tätä piirrettähän muoti hyödyntää. Se mikä on ollut jopa naurettavaa ja junttimaista joskus, tuleekin jossain vaiheessa trendiksi kun tarpeeksi suuri määrä ihmisiä saadaan innostettua siitä. Miten sitten se ei onnistu Suomessa myytävien takkien kanssa?

(Muistan muuten kuinka lukioaikoinani ihmiset alkoivat tunkea farkkujen lahkeita sukkiin, vaikka ihan muutamaa vuotta aiemmin vastaavalle tavalle oli naureskeltu varsin ilkeästikin - jälleen muuten todiste siitä, miten typerää ja irrationaalista on ihmisten käyttäytyminen toisiaan kohtaan. Toisia pilkataan muka heidän käyttäytymisensä tähden, vaikka käyttäytymisnormit ovat täysin kulttuuri- ja aikasidonnaista ja tulevat muuttumaan. Todellisuudessa muita pilkataan vain siksi, että halutaan valita joku, jonka avulla pönkittää omaa ylemmyydentunnetta. Ikuisena esimerkkinäni on yleinen käyttäytyminen Johanna Tukiaista kohtaan. Tukiaista pilkataan muka jostain, mitä hän on, vaikka todellisena syynä pilkalle on jokin, mitä pilkkaajissa on. Niin se on.)

Koska tästä takkiaiheesta ei irtoa nyt muuta kuin katkeraa tilitystä, pitää ehkä vihdoin toimia ja etsiä se hyvä takki, jos sellainen vain jostain löytyy. Luulen että olen vähän valoisammalla tuulella kunhan urakka on ohitse. Sitten ehkä selitän kaikille, miten ihania ovat uudet vaatteet, kauniit värit, perhoset, kukkaset, muotiteollisuus ja ihmiset, jotka naureskelevat toisten valinnoille ja käyttäytymiselle. I'll be back, tsirp tsirp!

Kuvat Daybreak-postauksesta.

8 kommenttia:

  1. No joo .... melkein voisin minäkin ostaa takin pelkän värin perusteella, mutta olen saanut pidettyä itseni kurissa. Tuo on niin totta, että mikään ei ole ärsyttävämpää kuin hikoilla ja palella yhtäaikaa. Ostattelin tässä kevättakkia tai jopa syystakkia, mutta ei osunut kohdalle ja sen minkä halusin niin sitä ei tekijä myynyt :O)
    joten päätin, että jahka tästä saan aikaa ja karrytettyä tarpeeksi uskallusta, niin teen itse sen takin. Ja mieluummin jonkin värillisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takin tekeminen itse on kieltämättä ihan järkevä ratkaisu. Minäkin joskus jopa harkitsin sitä, mutta kun juuri tällä hetkellä minulla on aika surkeat ompelutilat, ei ole tullut ryhdyttyä hommaan. Mutta ehkä joskus!

      Poista
  2. Ennenkuin luin tekstiäsi, vastasin itselleni; tietysti pelkän värin perusteella kannattaa ostaa se takki:)! Ihanan värinen se on, ja menee hienosti tuon huivin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä ei ihan pelkän värin perusteella kannata... mutta jos on värejä mistä valita, niin miksi ei ottaisi sitä kivointa, jos se muuten täyttää kaikki järkevyyden kriteerit. :)

      Poista
  3. Tottakai takki ostetaan värin perusteella! Väri on se mikä ekana kiinnittää huomion rekillä, sen jälkeen tarkastellaan tarkemmin leikkausta, vilkaistaan hintalappua ja tuskaillaan kannattaako tutkia enää lähemmin… sopivan hintaisesta takista tutkitaan tuotelaput (materiaalit, ominaisuudet ja pesuohjeet) ja vasta sen jälkeen mahdollisesti päästään siihen sovitukseen asti. Liian kallista, "muovista" tai vaikeahoitoista takkia ei kannata sovittaa, kun sitten kuitenkin harmittaa ettei kivan näköinen takki olekaan kannattava hankinta :( Mä olen viime vuosina ostanut takkini vain ja ainoastaan värin inspiroimana – välitöntä tarvetta kun ei ole ollut :D

    Luulisi, että sen pinnoitteen tarkoitus olisi vettä hylkivä... mutta voi olla myös likaa hylkivä tarkoitus? Tai tuulta paremmin pitävä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, vai että tottakai? :) Tuo on ihan totta, että ei edes kannatta sovittaa sellaista takkia, jossa materiaalit tai hinta ei ole ok. Minä kävin nyt hankkimassa sen uuden takin ja en tosiaan nyt antanut mitään mahdollisuutta niille, minkä pinta tuntui vähimmissäkään määrin ikävältä. (Traumoja vai?)

      Mun ongelma yleensä takkiostoksilla on se, että a) tarvitsen sen takin, kun käyttökelpoisia ei ole ja b) mun koossa ja budjetissa valikoima on yleensä aika surkea. Viime vuonna se sininen oli ainoa kiva väri, joka tuli vastaan... :(

      Voi se pinnoite olla vettä hylkivä, mutta ei se kuitenkaan sateessa kestä. Tuulen pitävyys on ehkä loogisempi syy. Mutta ei silti paljon lohduttanut. :D

      Poista
  4. Sulle on haaste blogissani! Ja haastan sinut lisäksi kutsumaan itseni kylään :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, haaste! Pitääpä alkaa miettiä, mitä sitä huijaisi vastauksissa...

      Poista