sunnuntai 19. elokuuta 2012

Suuri sukkarakkaus

Hyvää kannattaa odottaa, vai mitä? Niin ainakin minä haluan kuvitella nyt kun viimein sain kuvatuksi taas satsin pidempään valmiina olleita neuleita. Niitä olikin aika iso pino, enkä suinkaan ole varma, tulivatko kaikki taaskaan kuvatuksi. Mahdollisesti kuvaamatta jääneet neuleet jäävät odottelemaan seuraavaa reippauskohtausta - niin minun kuin kuvaajankin siis.

Aloitan tämänkertaisen kuvapinon purkamisen sukkapuolelta. Älkää sitten kuvitelkokaan, että esittelisin kaikki neuleet kerralla! En missään tapauksessa aio missata tilaisuutta päästä jaarittelemaan mahdollisimman monessa erässä.


malli: Bex, Cookie A.
lanka: Wollmeise Sockenwolle Twin, värissä Grünfink
puikot:  monetkohan eri...? 3 mm, 2,75 mm, 2,5 mm ainakin
langan kulutus: n. 140 g

Rakkaudentunnustuksiani näille sukille olen blogiin jo aiemmin kirjoitellut juuri sukat aloitettuani ja sitten myöhemmin niiden valmistuttua, jolloin muuten ovelasti nimesin postauksen erään lempiblogini mukaan. (Olen välillä niin nero, että päätä huimaa.) Jos siis jollekin on jäänyt epäselväksi, niin toitotan vielä, että nämä ovat ehkä ihanimmat sukat, joita olen saanut neuloa. Tai ainakin heti Sakejen jälkeen. Tai niiden ohella. Jostain syystä nämä tällaiset palmikot ovat uponneet minuun kuin veitsi voihin. 


Tunnen nyt hienoista halveksuntaa itseäni kohtaan, mutta en voi välttää tätä. Minun on ihan pakko käyttää aivan överiylikulutettua ilmausta. Tämä sukkamalli on nimittäin ilmeisesti sellainen (nyt se tulee), jonka neulomista joko vihaa tai rakastaa. Olen törmännyt ainakin pariin blogipostaukseen, jossa näiden sukkien äärellä on kiroiltu, revitty hiuksia ja vannottu että ei enää koskaan, tai ei ainakaan ihan tässä lähipäivinä.

Mie en niinku ymmärrä.


Ja kun kyse ei ole siitä, että minä niin rakastaisin masokistista itseni piinaamista jollain sellaisella tuskaa tuottavalla näpertelyllä, jota kaikki selväpäiset vieroksuvat. Kyse on siitä, että tässä ei ihan oikeasti minusta ollut mitään kovin kamalaa. Jopa aivan päinvastoin. Näistä palmikoista minä nautin. Ihan mielettömästi. Ja ne etenivät joutuisasti. Liiankin.


Minun sukkabuumini on nyt hiljalleen laantunut. Sukat on kyllä kätevät olla kesken, ne on helppo ottaa mukaan minne tahansa. Mutta enää ei ole suurempaa hinkua aloittaa koko ajan sukkia. Vähän kaiholla kuitenkin muistelen näiden neulomista. Jotkut vastaavat kun olisi nytkin puikoilla...


No, ehkä jossain vaiheessa taas. Mutta ei pidä hutkia. Pitää odottaa sopivaa hetkeä. Sitä kun Se Oikea lanka kohtaa Sen Oikean mallin.




20 kommenttia:

  1. No niin... Siinä ne sitten on: täydelliset Bexit ja vielä niin upean värisenä <3 Sun versiot näyttää oikeasti siltä, et oot rakastanu jokaista silmukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos, tässähän ihan punastuu. Kiva, että sukista näkyy se nautinto, millä niitä on tehty.

      Poista
  2. Ihanat ihanat! Ja niin vekkuli tuo värikin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tuo väri on tosiaan ihan mahtava.

      Poista
  3. Aivan mielettömän kauniit! Langan väri on kunnon syyspiristys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja syyspiristys tuo väri tosiaan on.

      Poista
  4. No on ne hienot, kannattaakin hehkuttaa :) Järjetön määrä palmikoita, ja noin monta erilaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On siinä palmikoita, mutta toisaalta ne samat koko ajan toistui, niin että kärryille pääsi nopeasti.

      Poista
  5. Nämä on ihan valtavan kauniit! Upea väri, mutta miten ihmeessä oot selvinny halkeilevan WM:n kanssa... :D Joskus pitäis kyllä itsekin selättää tää malli, kunhan löytyy Se Sopiva Lanka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hmm... en tiedä, jostain syystä tuo WM ei pahemmin halkeillut, tai sitten mä en vain ajatellut asiaa värin huumatessa minut.

      Suosittelen kyllä mallia. Mutta vasta sitten tosiaan, kun Se Oikea sille löytyy. :)

      Poista
  6. Upeat on. Ja vihreän sävy on ihan täydellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja sitä tuo sävy tosiaan on.

      Poista
  7. Tosi sievät Bexit. Ja olen kyllä samaa mieltä, että Bexien neulominen oli nautittavaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tiesinhän sen, että kyllä tätä moni muukin rakastaa.

      Poista
  8. Sukkarakkaus? Tässäpä riittää makusteltavaa. Ihanat ne ovat, kyllä, mutta että nautinto? Kunnioitukseni sinua kohtaan vain kasvaa. Minulla jäisivät tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      No, kuka saa kiksinsä mistäkin, meit on moneks. Kaiken kunnioituksen otan tietenkin ilolla vastaan, mutta tiedä sitten niin kuinka ansiokkaaksi se lasketaan, että tekee just sitä, mistä tykkää.

      Poista
  9. Ihanan vihreät! Miekin tykkäsin neuloa Bexejä. Paljon kertoo se, että neuloin niitä viime syksynä maatessani selkäpotilaana kotona muutaman viikon. Siis vahvassa lääkepöhnässä sujui ihan ongelmitta, vaikka moni kiroilee sitä, miten paljon tuo ohje vaatii keskittymistä. Ehkä heillä on vain väärä lääkitys. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No selvisihän se syykin, väärä lääkitys! Minä olenkin kovasti miettinyt, että mikä tuosa ihanassa palmikkokuviossa toisia niin tökkii. Ja hei, sama juttu... tai ei siis aivan sama, mutta sinne päin... helvetillisten migreenikohtausten väleissä minunkin oli pakko saada aina ihan vain muutama rivi neuloa sitä addiktoivaa kuviota eteenpäin.

      Poista