No uutta ja uutta...

Huomasinpa juuri, että Moda on ottanut ja uudistunut. Tai siis kansi oli uudistunut. Ja  siinä luki, että Moda uudistui. Kannen perusteella ehdinkin jo innostua, mutta lehden sivuilta minun oli vaikeampi uutuutta tavoittaa.

Ei siis sillä, minusta Moda on ollut ihan ok ennenkin ja on edelleen. Ei nyt mikään ihmeellinen, mutta ainakin enemmän minun makuuni kuin Suuri Käsityölehti, jossa on kohtalaisen paljon epämääräistä tuunausta ja näpertelyä. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta minä en vain osaa sellaista juuri harrastaa. Tai riippuu tuunauksen ja näpertelyn kohteesta, mutta noin yleensä ottaen.

Minun mielestäni Suomesta puuttuu uutta luova käsityölehti. Sellainen, joka jollain tavalla on kiinni ajassa ja seuraa muotia. Sellainen, joka antaa harrastajille enemmän vapauksia. Enemmän ideoita, vähemmän "hengitä tässä" -ohjeita. Enemmän yleisluontoista osaamista tukevaa ja yksilöllisiin ratkaisuihin rohkaisevaa sisältöä.

Näin äkkiseltään tämä uudistunut Moda ei vaikuttanut kovin erilaiselta kuin ennenkään. Ihan kiva, ihan ok edelleen. Mutta en minä vain huomannut oikein hirveästi mitään uutta. Paitsi että kansi on kyllä upea. Huomattavasti parempi kuin aiemmat levottoman sekavat kannet. Vaikka ei Moda pahimmasta päästä siinä ole ollutkaan. Joka tapauksessa tykkään kuitenkin enemmän tällaisesta seesteisestä tyylistä. Tässä on jotain vanhahtavaa, ja minuun se vetoaa.

Taaskaan mikään neuleohje ei erityisesti kolahtanut. Netti on niin täynnä kaikkea upeaa, että sitä on kai turtunut. Yksi ompeluohje kuitenkin innosti. En välttämättä itselleni tekisi, vaikka saattaisihan tuo olla kätevä jossain rannalla - jotenkin kuitenkin uskoisin tuon näyttävän paremmalta hoikan ihmisen päällä.

Minusta tuo vain jotenkin on kiva. Kevyt pellavainen päälleheittopusero auringolta suojaamaan. Aika jees. Ja pari muutakin ompelumallia oli ihan toteuttamiskelpoisia, vaikka nyt ei henkeä salvanneetkaan.

Jään silti odottamaan, missä se Modan uudistuneisuus näkyy. Jos se vaikka tulee esiin ajan kanssa? Vai olenkohan minä jotenkin tavallista niuhompi? Odotan liikaa uudistumiselta? 

Höh! Minä haluan jotain uutta!

Ainiin ja loppuun pieni vinkki: Lumoavan Langan blogissa on käynnissä arvonta, käykää osallistumassa!

Lankakaupan blogi

Hiphei!

Tiedotusluontoista asiaa. Nimittäin tästä eteenpäin kirjoittelen blogia myös toisessa osoitteessa. Sekaisin silmukoista on minun parhaista parhaimman työpaikkani Lumoavan Langan blogi, ja minun kanssani sinne tarinoi pomoni Laura. Kirjoittelen sielläkin neulomisistani niin kuin täälläkin, mutta lisäksi juttua tulee lankakaupan arjesta, langoista ja kauppaan liittyvistä tapahtumista. 

Sekaisin silmukoista on myös yksi Lumoavan Langan tiedotuskanavista, eli kannattaa seurailla sitä, jos kiinnostaa, milloin ja millä kaupan hyllyt täyttyvät ja mitä kaikkea on luvassa. Lisäksi aina silloin tällöin blogiin saattaa ilmestyä arvontoja... ainakin nyt muutaman päivän sisällä on yksi tulossa, kannattaa seurailla tilannetta!

Täällä oman henk.koht.blogini puolella jatkan samaan malliin kuin ennenkin, eli kirjoittelen yhtä tuulella käyden kuin aina. Ja yhtä epäsäännöllisesti. Täällä bloggerin puolella en ole toistaiseksi tainnut ompelujuttuja paljon puhellakaan, mutta jatkossa nekin palannevat taas kuvioihin, sillä sain Lauralta saumurin lainaan ja se lisää vähän ompeluintoa. Ja koska minua on vähän aikaa sitten puraissut viherkärpänen, saatan, jos minua huvittaa, tarinoida täällä myös parvekesalaateistani ja siitä miten viherporopeukalo pärjää kasvatushommissa.

No, en lupaa mitään. Parempi pitää suu supussa ja olla aikomatta kummempia. Jos jotakin menee toitottamaan suureen ääneen, voi pitää jo melko varmana, että sen suhteen tulee epäonnistumaan täydellisesti tai muuten vain loppuu mielenkiinto. 

Nyt voisi mennä jatkamaan mallitilkun neulontaa... Vähän jotenkin epäilyttää tämä seuraava neuleprojektini, mutta pitää ainakin yrittää ennen kuin nakkaan puikot nurkkaan. Eihän sitä tiedä, jos vaikka yllätänkin itseni...

Mitä jäi jäljelle pääsiäisestä

Meinaa alkaa koneellaistumispuhti jo tälle päivää loppua, mutta päätin silti nyt samalla vaivalla tulla tänne toitottamaan lisää niistä eilen mainituista sukista. Sain nimittäin kuvia otettua, olen ollut tosi ahkera ja tehokas. Nyt niitä sitten taas piisaa roppakaupalla.

projekti: Tiikerikissaset

ohje: Dragonfly Rib Socks (Ravelry), Kristel Nyberg

lanka: Ilun Handun kashmirsukkalanka, Tiikerikissa

menekki: n. 80 g

puikot: 2,5 mm Knit Pron 15-cm sukkapuikot

fiilis: onnistunut olotila

Nämä sukat valmistuivat ennätysajassa. Siis minun enntäysajassani. Tein nämä pääsiäisen aikana. Melkein. Jos ihan vähän vain venytän totuutta. Ja pääsiäistä. Oikeastaan sain nämä valmiiksi vasta eilen lukiessani tenttiin, mutta kyllähän se melkein vielä oli pääsiäistä tavallaan.

Tykkäsin kyllä kovasti tästä mallista, ja ohjekin oli hyvin selkeä. Näissä sukissa minulle uutta oli sekä kärki että kantapää. Tähän mennessä on tullut tehtyä jo muutaman kärjestä aloitettavat sukat ja olen neulonut niissä erilaisia kantapäitä ainakin kahdet ellen kolmetkin, en nyt muista enkä ala tarkistaa. Mutta ainakin kaksi on tullut jo kokeiltua. Tämä oli aivan uusi. (Paitsi tietysti jos muistan aivan väärin, mikä sekin on mahdollista.) 

Kärkialoituksia on tullut tehtyä kait vain yhdenlaisia. Olen toistaiseksi aina käyttänyt Judy's magic cast on -tekniikkaa ja siitä olen tykännytkin, mutta sen ongelma on, ettei se toimi sukkapuikoilla. Tai sitten minä olen vain poikkeuksellisen tyhmä ja ainut joka ei saa sitä toimimaan, mutta ihan sama. Olen sitten tehnyt niin, että neuloessani sukkapuikoilla kärjestä ylöspäin olen kuitenkin luonut silmukat ja tehnyt kärkeä vähän matkaa magic loopilla. Hölmöähän se on. Nyt opin sitten aivan uuden ja melko kätsän tavan aloittaa kärjestä sukkapuikoilla. Jei!

Sitten vielä sananen tästä pintakuviosta. Yleensä ottaen minusta paljon mitkään kuviot eivät passaa moniväristen lankojen kanssa yhteen, koska lopputulos on joko hyvin levoton tai täysin epäselvä. Pitsikuvio yhdistettynä tämänkaltaiseen värinvaihteluun saa helposti lopputuloksen näyttämään oksennukselta. Sori vaan. Sen sijaan tämä kuvio minusta päästää langan oikeuksiinsa. Vai mitä?

Minä kyllä tykkäsin ja tykkään tosi paljon. Kuvio oli sitä paitsi helppo oppia ja tätä neuloi menemään melkein yhtä helposti kuin sileää. Ei vain päässyt samalla lailla kyllästymään kuin joskus voi sileän kanssa käydä.

Ja lanka. Se on edelleen ihanaa. Tykkään tästä väriyhdistelmästä, vaikkakin tummat pätkät alkoivat jotenkin neuloessa tympiä. Nyt valmiissa sukassa ne näyttävät taas oikein mukavalta, mutta jostain syystä niiden neulominen ei vain ollut niin kivaa kuin keltaisten ja vaaleanruskeiden pätkien. Tosin ei se melkein haitannut, kun tämän langan neulomistuntuma on vain niin ihana. Lanka on niin pehmää ja miellyttävää käsissä. Ja jaloissa samoin. Olen tyytyväinen.

Hiljaista mutinaa

Väliaikatiedottelua. Olen neulonut vähän aikaa sitten valmiiksi huivin Utunan Uhtu-huivilangasta ja tänään valmistuivat sukat Ilun Handun kashmirsukkalangasta. Mutta niin tehokas kuin näköjään olenkin ollut viime päivinä neulomaan, olen ihan tooooosi tosi laiska kuvaamaan. Ei vaan jaksa eikä kiinnosta. Eikä tänään ole ollut sisällä tarpeeksi valoisaakaan ja tuonne pihalle en lähde kekkuloimaan kaiken kansan nähtäväksi, pitävät vielä ihan pellenä. (Tosin koska varhaisimmat ovat aloittaneet jo vapun vieton, en varmaan olisi edes kaikista idiootein näky näilläkään tienoilla.)

Tänään väsyttää ihan pirusti. Meinasin sanoa, että en tajua, mistä näin kamala väsymys voi johtua, mutta se ei ole ihan totta. Viime yön unettomuus ja kello kolmelta sängyssä pyörimisen suhteen luovuttaminen ja neulomaan siirtyminen vielä tunniksi nimittäin voi kaiken järjen mukaan vaikuttaa asiaan. Mutta harmittaa vähän silti. Minulla on mieleltäni tehokas olo. Olisin tekemässä vaikka sun mitä. Ja väsymystilaani nähden olen jo vaikka mitä tehnytkin, (muun muassa ne sukat), mutta mikään ei ole ihan kamalan kivaa tekemistä kuoleman väsyneenä.

Aloitin juuri mallitilkun seuraavaa neuletta varten, (juu, olen ryhdistäytynyt kunnolla), ja näyttää pahasti siltä, että kolmosen puikoilla tulee aivan liian lörppänää jälkeä. Lörppänää minä en halua. Pitäisi vaihtaa varmaan suoriltaan peräti kakkosiin, mutta sekin harmittaa. Minulla on Knit Pron pyöröpuikkoja kolmosesta alkaen ja sitä pienemmissä ko'oissa (koissa?) pitää turvautua Addeihin. Ei Additkaan mitkään Novitat ole, niissä on erittäin hyvä kaapeli, mutta kun olen vain niin tykästynyt Knit Pron koivuisin puikkoihin, etten haluaisi millään muulla neuloakaan. Ne vaan tuntuvat minun käteeni ja minun käsialaani parhailta.

Välineurheilua. Kaikki ystävyyssuhteen pakotteesta blogiani lukevat mutta käsitöitä harrastamattomat kaverini pyörittelivät juuri silmiään ja haukottelivat kyllästyneenä. Sori.

No mutta. Ei kait tässä auta kuin alkaa lepäillä. Vaikka ei yhtään huvittaisi. Palaan pian, toivon, kuvien kanssa.

Mummin pusero

Täällä taas. Havahduin tässä juuri siihen, että kuvat mummille valmistuneesta paidasta ovat vähän niin kuin jääneet esittelemättä. Laiskuutta lähinnä. Ja vähän haluttomuutta, kun tällä kertaa unohdin kameran kotiin ja kuvat piti napata kännykällä eikä jälki ole mitenkään maailman parhainta. Selvää kyllä saa, se on sentään hyvä, mutta tuo punainen väri on muutenkin tosi vaikea kuvata, se jotenkin ikään kuin palaa helposti. Mutta ei tässä mitään, jospa maailma ei kaatuisi näiden kuvien julkaisemiseen.

projekti: mummin pusero

malli: oma, alhaalta ylöspäin, raglanhihat

pitsikuvio: Lesley Stanfieldin Kauneimmat neulemallit -kirjasta

lanka: Cascade Heritage (5619)

fiilis: hyvä, mukava lanka neuloa ja pärjäsin hyvin ilman kummempia ohjeita

 

Alan olla aika varma, että kaikki blogiani edes satunnaisestikin lukevat ihmiset ovat jo totaalisesti kyllästyneet jatkuvaan valitukseeni kuvien laadusta. Ehkä minun pitäisi tehdä parannus ja lopettaa kitinä. Se on vaan niin pirun vaikeaa... Mutta lupaan itselleni, (ja niille joita kiinnostaa), että vielä jonain päivänä rikastun, hankin järjestelmäkameran, opettelen taas kuvaamaan ja alan ottaa upeita taidekuvia. Tai tuottaa "tekotaiteellista postmodernismia".

Tästä kuvasta voi jossain määrin ihailla pitsikuviota. (Ihan pienesti vielä vingun tuota punaisen palamista...) Ainakin minusta tämä kuvio passaa niin puseron malliin kuin lankaankin ja jotenkin vain sopii mummille. Mainituista asioista viimeisintä teistä ei suurin osa voi arvostella, mutta voitte kuvitella. Luottakaa sanaani.

Olen tosiaan ihan tyytyväinen lopputulokseen. Mummikin vaikutti siltä tai valehteli sujuvasti. Kiva olo kun paidasta tuli hieno ja sille on oletettavasti käyttöä. Lisäksi sain kuin sainkin puseron pääteltyäni erään toisen työn valmiiksi muistaakseni heti seuraavana tai ainakin sitä seuraavana päivänä. Se vain odottelee vieläkin pingotusta, koska aina kun muistan asian, ei huvita, ja silloin taas kun olisi aikaa ja energiaa pingotuspuuhiin en sitten muista koko hommaa. Jospa tässä kuitenkin pian...

Tänään valmistunee huivi Utunan Uhtu-huivilangasta. Siitä tulee tosi nätti, vaikka vahingossa teinkin koko huivin aivan väärin. Noo... kuka sitä jaksaa ohjeita lueskella, kun voi yhtä hyvin vain neuloa menemään ja lukea sitten myöhemmin?

Loppu hyvin, alku huonosti

Kuten tuli jo blogatuksi, eilen valmistuivat ex-kämppiksen sormikkaat. Tehokkuuspuuskassa vetäisin sitten mummin puseronkin valmiiksi eilisiltana ja siirryin sitten vielä keskeneräisen testineuleenkin kimppuun samalle illalle. Nyt alkaa näyttää pahasti/hyvästi siltä, että sekään ei anna odottaa itseään enää enempää vaan valmistuu tämän päivän puolella. Pingotusvalmiuteen siis.

Tämähän on kerrassaan hämmentävää! Eikö minulla kohta olekaan enää mitään tulilla? Ei mitään, missä on aikatauluja? Ei mitään, mikä on menossa jollekulle toiselle, niin että en kehtaa aloittaa mitään uutta rinnalle, vaikka mieli tekisi? Miten ihmeessä kaikki voi loppua kerralla?

Itse asiassa minulle taitaa iskeä ongelma, josta olen kuullut Tainan puhuvan. Tai ainakin saman ongelman joku variaatio. Non- tai un- tai epästartiitti. Vastakohta sille, että aloittaa tai haluaa aloittaa koko ajan jotain uutta ja nurkissa pyörii 23 työtä, joihin on luotu silmukat ja neulottu muutama kerros. Sitä ongelmaa nimittäin ei ole. Ihan päinvaston. Tässä pitäisi aloittaa jotain uutta, jotta saisi neuloa. Mutta kun se aloittaminen on se ongelma.

On minulla jonoa. Ideoita pyörinyt mielessä. Lankaakin jopa moniin valmiina. Mutta en mä nyt niin tiedä... Mitä tässä aloittais... Kaikki suunnitelmat eivät vain inspaa juuri nyt. Ja ainakin yksi on sellainen, että sen eteen pitäisi tehdä vähän tutkimus- ja mietintätyötä, ja en mä vaan jaksais. Ja jotkut on sellaisia, että ne eivät vain tunnu ajankohtaisilta nyt. 

Haluaisin neuloa jotain isoa. Mutta sukkapuikoilla. Jotain kesäistä ja kevyttä. Mutta villaa.

Onneksi testineulontaa on jäljellä vielä se muutama rivi. Saan miettimisaikaa. Kunpa valaistuisin sen kuluessa.

Niin, ainahan sitä voi tietenkin olla aloittamatta mitään uutta ja tehdä jotain muuta kuin neuloa. Viikon vitsi.

Alpakka Huippuvuorilla

Tänään sain valmiiksi ex-kämppiksen sormikkaat, ja ne lähtivät litomaan suurinpiirtein saman tien, sillä ex-kämppis vei ne heti mennessään. Nappiin ajoitettu siis, eikä millään muotoa viimetipassa.

Kuvat ovat surullista katsottavaa. Aivan pimeitä eikä mitään saa selvää. Ja näitäkin minä olen parhaani mukaan korjaillut, näkisittepä alkuperäiset.

malli: Knotty Gloves (Ravelry), Julia Mueller

lanka: Drops Alpaca

menekki: n. 55-60g ehkä (unohdin punnita, loput langat vei ex-kämppis mennessään)

puikot: 2.25 mm, 15 cm sukkapuikot (ihanat)

fiilis (huomasin tällaisen Villalankasarvikuonolla, pakko matkia): erittäin jees! Ihanat nuo sukkapuikot, rakastan niitä! Helppo malli neuloa.

 

Noniin, nämä alpakkaiset sormikkaat pääsevät sitten melko pian Huippuvuorille vaeltamaan. Saapa nähdä, miten niiden siellä käy. Liekö kestävät kulutusta. Toivottavasti. Varoittelin kyllä, että minulla ei ole tietoa tämän langan hankauskestävyydestä, ja jos siellä sauvat kädessä mennään, niin saapa nähdä. Mutta onneksi nämä eivät ole ex-kämppiksen ainoat käsineet. Niiden on tarkoitus olla alla, joten ne eivät ehkä pahinta hinkkaamista saa osakseen. Ja jos puhki menevätkin, niin onpa hanskat päällä ja toivottavasti lämmittävät.

Kulutuskestävyysraporttia odotellessa...