perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ihanaa itselleni -neljäsosavuosikatsaus

Ihanaa itselleni -vuosi ei ole todellakaan sujunut aivan täysin suunnitelmien mukaisesti. Huhtikuuksi vaihtui tänään, se tarkoittaa sitä, että yksi neljäsosa vuotta on jo ohi, ja täytyy sanoa, että ihanaa itselleni -saldo sille osalle on aika onneton. 


 

Olen tähän mennessä tätä vuotta saanut valmiiksi itselleni yhdet sukat. Ne on kivat, joskin vähän löysät. Toimivat unisukkina, ovat tosi pehmoiset. 

En vähättele niiden merkitystä, kyllä ne ovat iso ja tärkeä juttu, ehdottomasti ihanaa itselleni, varsinkin kun lanka on suloisen pehmeää ja niitä oli kiva neuloa neliskanttisilla sukkapuikoilla. Ne ovat söpön värisetkin. Mutta yhdet sukat neljäsosavuodessa... kun siinä on toistaiseksi kaikki, mitä olen itselleni saanut valmiiksi... on se vähän hämmentävää.



 
Niiden lisäksi olen ehtinyt neuloa yhtä testineuletta, jonka lopputulos tulee itselleni ja on selvästi ihana. Sääli vain, että tialusneuleiden takia sen tekeminen on jäänyt vähän vähemmälle. Lanka siinäkin on ihanaa, se on alpakkaa. Ja väri siinäkin on söpö, tiedättehän, harmaa. 
 
En tässäkään tapauksessa sinänsä valita, kyllähän se pian valmistuu. Ja on varmasti ihana ja mitä käyttökelpoisin neule. Mutta ei se vielä ole valmis. Juuri nyt en edes voi sitä tehdä. Ihan pian toivottavsti, mutta juuri nyt ei.

Näiden kahden itselleni neulotun, valmiin ja keskeneräisen lisäksi on tietysti muistettava ne Nutu-sukat. Ne lasketaan kenties molempiin kahteen edellämainittuun kategoriaan. Ne ovat valmiit, kyllä, ja ne ovat itselleni. Ne nyt vain eivät ole käyttökelpoiset, eikä se edes ollut oma vikani. Tietysti korvaus tottelemattomasta langasta oli aika huikea, ja melkein sen takia kannatti saada se yksittäinen virhevyyhti, mutta ihanaa itselleni -projektia tapaus todella hidasti.

Missä siis mennään tilausneuleiden kanssa? Kaikeksi onneksi loppupuolella. Ja ei, ei niidenkään neulomisessa mitään vikaa ole ollut, päinvastoin. Ihanaa itselleni -vuotta ei ole alunperin julkistettu siksi, että inhoaisin neuloa läheisilleni, vaan oikeastaan juuri päinvastaisesta syystä. Minä olen suorastaan liiankin innokas tekemään muille. Haluan nähdä tekeleitäni muiden käytössä. Suunnittelen mielelläni mielessäni, minkälaisen mallin ja minkälaisella langalla voisin jollekulle tehdä. Aikani on vain rajallista, (onkohan kellään muulla?), ja kun minä oikeasti haluaisin palavasti tehdä jotain itsellenikin. Ilman tietoista päätöstä en varmaan ikinä enää ehdi tehdä mitään itselleni.

Niin, itse asiassa jopa tämän tietoisen päätöksenkin jälkeen tuntuu olevan aika tiukassa....

Muistuttakaa minua sitten joulun alla, että yhtään neulottua lahjaa ei saa tehdä! (Ellei ole joku ihan tosi hyvä syy...)

2 kommenttia:

  1. Mä olen sitten tikutellut ittelleni sunkin puolesta... eikä mulla ole edes mitään omaa henk.koht. kamppista! Tänään valmistuu taas pari uutta työtä :)

    VastaaPoista
  2. Jaaha, jotain tässä on sitten pielessä. :D Mutta itse asiassa eilen sain pingotusta vaille valmiiksi kaikki tilaustyöt ja nyt palasin Huldan viimeisille riveille, jee! :)

    VastaaPoista