perjantai 18. maaliskuuta 2011

Utunasta

Eilen oli mukava tulla kotiin pitkän päivän jälkeen kun kotona odotti paketti. Paketista löytyi pari uskomattoman kauniin väristä lankavyyhtiä. Utunan huivilanka Uhtu värissä Lempi ja sukkalanka Nutu Loitsuna kuten edellinenkin Nutuni.





Kuten kaikilla hopeareunuksilla, tälläkin tapauksella on musta pilvensä. Tietenkään mikään ei ole niin ihanaa kuin vastaanottaa kaunista lankaa, varsinkaan jos sen saa lahjaksi, mutta valitettavasti tätä tapausta edelsi hivenen ikävä tilanne.

Jo jonkin aikaa sitten valmistuivat sukat Nutu-sukkalangasta. Toisesta sukasta onkin jo näkynyt kuvia täällä ennen kuin toinen sukka oli vielä edes valmis, ja olen lisäksi ehtinyt hehkuttaa kivan mallin ja kauniin langan upeaa tulosta jo vaikka missä. Taisin vain tehdä sen vähän turhan aikaisin, sattui nimittäin niin, että täsmälleen samalla tavalla neulomani sukka nro. 2 on toiseen sukkaan nähden olennaisesti erilainen. Se on aivan eri kokoinen.



Ihmettelin vähän toista sukkaa matkan varrella sovitellessani, oliko tosiaan aiempikin sukkani ollut näin ahdas. Arvelin sitten, että kaipa se oli ollut, mutta vain löystynyt kun olin pitänyt sitä jalassani ja kuvaillut sitä. Mutta ei se ihan niin tainnut ollakaan...

Kun toinenkin sukka tuli valmiiksi, kokoero oli paitsi silmiinpistävä, myös käytännön kannalta merkittävä. Toista sukkaa ei meinaa saada jalkaan. Se täytyy vetämällä vetää ja ähräämällä ährätä, jotta sen saisi kantapään ohi ja ylös.

Kuten näkyy, kantapää ei tule kantapään kohdalle. Tuon pidemmälle perille en sukkaa saa.


Olen aika kokenut neuloja, joten minun on vaikea kuvitella, että minulle olisi tapahtunut niin sanotusti ala-astelapaset, toisin sanoen että käsialani olisi vain tiivistynyt toisen sukan aikana. Ainakaan niin paljoa, että kahden sukkani painoero olisi 10 g. Nimittäin niin paljon se on. Jonkin aikaa hämmentyneenä epäilin omia silmiäni, mutta otin lopulta keittiövaa'an apuun. Ensimmäisen sukan painon on 48 g - se oli jo tiedossakin ihan siksi, että punnitsin sen ennen langan päättelyä saadakseni tietää riittääkö lankaa myös toiseen sukkaan. Toinen sukka painoikin sitten vain 38 g.

Ensimmäiseksi valmistunut sukka istuu jalkaan mukavasti ja tuntuu kivan napakalta.


Alkaessani pohtia asiaa jälkikäteen, oli vähän vaikea miettiä, oliko lanka tuntunut jotenkin paksummalta alussa kuin lopussa. Lankahan oli kohtalaisen epätasaista kauttaaltaan, rosoista, ja sitä juuri olin neuloessani pitänytkin langan hienoutena. Mutta kieltämättä kun asiaa vähän mietin, olin tosiaan pistänyt toisen sukan aikana merkille, miten ohutta ja tiivistä lanka välillä aika pitkään oli.

Koska en lopultakaan uskonut, että vika saattoi olla minussa, otin sähköpostitse yhteyttä Utunaan ja kerroin asiasta. Langanhan sain Utunalta Uuden Mustan lankatestiä varten, niin että en itse ole siitä mitään maksanut enkä siksi ollut korvausta vaatimassa, mutta koska kyse tosiaan oli testistä, tuntui minusta tarpeelliselta tiedottaa kokemuksista.

Utunan Kerttu vastasi pian sähköpostiini. Hän kertoi, että vastaavaan tapaukseen hän ei ole aimmin Utunan lankojen kanssa törmännyt, mutta lupasi olla yhteydessä kehräämölle ja Laurilan tilalle, josta langat Utunalle tulevat. Muutamia päiviä myöhemmin sain sitten toisen sähköpostin, josta tässä lyhyt lainaus: 

"Soitin Pirtin kehräämöön ja juttelin  Päivi Häkkisen kanssa. Hänelle on tullut samanlainen tapaus vastaan pari kertaa 10 vuoden aikana, joten luulen, että voit jatkossa ostaa Pirtin kehräämön tuotteita aika turvallisin mielin. Hänelle tuli mieleen 2 erilaista selitystä epätasaiselle kehruutulokselle: vyyhdillä oleva lanka on ollut alussa (virheellisesti) 3-säikeistä ja loppuvyyhti 2-säikeistä, eli yksi säie katkennut kehruussa. Tai sitten villassa on ollut erä pitkäkuituisempia villoja (alkuosa vyyhdistä) ja sitten lyhytkuituisia villoja (loppuosa vyyhdistä). Päivi kehui Laurilan villojen laatua, Auli-Maija lajittelee ne yleensä tosi tarkasti."

Viestin saatuani ja vaihtoehtoiset selitykset luettuani olen yrittänyt tehdä itsenäistä salapoliisityöä, mutta melko heikoin tuloksin. Sattumalta minulla oli olemassa lankaa sekä vyyhdin alku- että loppupäästä. Ennen kun päädyin lopulta valitsemaani sukkamalliin, yritin neuloa erästä toista sukkaa - luonnollisesti tekemättä mallitilkkua. Neuloin jonkin matkaa onnistuen siinä välissä katkaisemaan langan riuhtaisemalla sitä vähän huonosti tehdystä kerästäni turhan voimakkaasti. Kun sitten huomasin sukan varren aivan liian leveäksi, mittasin siitä tiheyden ja purin koko höskän ja etsin sen jälkeen tiheydelle paremmin sopivan mallin. Katkennutta langan alkuosaa en jaksanut ottaa mukaan uusiin sukkiin, joten se on toiminut myöhemmin tutkimusaineistonani.

Langanpaksuuksissa huomaa eron, mutta langan pätkätkään eivät jatku kauttaaltaan tämän paksuisina.


Onko alussa siis kenties pitempikuituisia villoja? En huomannut, että säikeitä olisi alussakaan enempää kuin kaksi. Minun täytynee kehittää villalanka-asiantunemustani, jotta osaisi arvioida kuitujen pituuksia paremmin.

Joka tapauksessa tarinalla on onnellinen loppu. Tällaiset tapaukset ovat kaikesta päätellen harvinaisia, ja minulla oli vain huono tuuri. Sain mielestäni hyvän ja asiallisen selvityksen langasta ja sitä paitsi muutenkin erittäin ystävällisen vastauksen ilmoitukseeni. Kaiken lisäksi Kerttu postitti minulle uuden Nutu-vyyhdin ja ekstrana vielä tuon ensimmäisessä kuvassa näkyvän ihanan vihreän huivilangan. En mielestäni ollut oikeutettu pyytämään uutta lankaa tilalle, mutta en missään tapauksessa halua väittää, että minua harmittaisi uusien lankojen vastaanottaminen. Kyllähän se tietysti aika paljon parantaa mieltä sen jälkeen kun on tajunnut tuhlanneensa kallisarvoista neulonta-aikaansa epäonnistuneeseen sukkapariin.

Nyt enää harmittaa ainoastaan se, että on pakko tehdä mallitilkku selvittääkseni, kumman sukan tiheys vastaa langan normaalia tiheyttä. Mutta se lienee loppujen lopuksi pieni vaiva.

2 kommenttia:

  1. No johan nyt on markkinat. Saitko siis viininpunaista lankaa, että voit neuloa sukalle oikeankokoisen parin? Tuo huivilanka on kyllä ihanan väristä. Mikä siitä tekee huivilankaa, onko se pehmeämpää?

    VastaaPoista
  2. Nyt kun rupesin katsomaan tuota saamaani vyyhtiä, joka tosiaan on samanvärinen, huomasin sen olevankin neulelankaa eikä sukkalankaa. Oho, hmm... ei voi varmaan tehdä sukkia, kun se on 100% villaa, sukkalangassa on 15% nylonia. Samanpaksuista sen kylläkin pitäisi olla.

    Huivilanka on aika paljon ohuempaa, se kait se pääasiallinen ero on. Utunan sukkalankaaa on 100 grammassa 350 metriä, huivilankaa taas 100 grammassa 700 m. Kyllä se tosin myös tuntuu pehmeämmältäkin, ainakin minun käteeni. Mutta ohuemmasta langasta saa keveämmän huivin, ja yksi vyyhti riittää varmaan ihan hyvän kokoiseen.

    VastaaPoista