sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Keväänvihreä

Mikä ihana tunne onkaan, kun pikkuhiljaa alkaakin olla taas jonkin verran energiaa! En ole koko viikolla jaksanut neuloa kuin yhteensä muutaman rivin ja nyt vihdoin saan taas nauttia lempipuuhastani.

Tällä viikolla on tuntunut tulevan lunta aika kiitettävästi. Luultavasti kaikki kevätintoilijat ovat olleet tuskissaan. Minusta on ollut hauskaa. En kylläkään ole montaa kertaa ulkona pistäytynyt, mutta yksi yöllinen kävelyretki lumessa ja tuulessa tuli tehtyä ja olihan se aika tunnelmallista. Talvitunnelmallista. Eikä minun kävelyseuralaisiakaan tuntunut lumi lainkaan ärsyttävän.



Vaikka talvessa ei mitään vikaa olekaan ja vaikka minä en vingu kevään perään, (sieltä se tulee omaa tahtiaan), nautin kyllä lisääntyneestä valosta suunnattomasti. Keväänvihreä on hiipinyt minunkin sydämeeni ja valloittanut sieltä paikan. Selvästi. 

Tällä hetkellä akuutein neuleprojektini on kuitenkin punainen. Mummin pusero. Toivottavasti se saa taas vähän vauhtia nyt kun flunssa on päihitetty. Sitä on kiva neuloa ja on hauska ajatella, että minä teen mummille jotain. Minä olen elämäni aikana saanut mummilta aika monet lapaset ja sukat ja ainakin yhden tosi siistin pipon, joka oli ylpeyteni aihe pienenä. Voinee sanoa, että mummi on puseronsa ansainnut.

2 kommenttia:

  1. Ohhoh! Hassua, mietin itsekin pari päivää sitten lumen tuprutellessa, että kevätintoilijoita varmaan masentaa hulluna :D

    Itse tykkään, että maisemasta tuli vähän sievempi, kun auringon sulattamat ruskeat kinokset muuttuivat taas valkoisiksi.

    VastaaPoista
  2. Noniin, en siis ole ainut, jolla asia kävi (vahingoniloisesti) mielessä. Minusta talvi on kiva, ja valoisa aika talvesta varsinkin, mikäs kiire tässä mihinkään. Ja muutenkin minusta kannattaa nauttia siitä mitä on ja ottaa siitä irti se minkä voi. Kyllähän nyt on kauniimpaa kuin sitten kun lumikinokset on mustia ja kuivaa ruohoa näkyy lumen raoista. Mutta on silläkin ajalla puolensa.

    VastaaPoista