sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kosioretkellä

Huomaan tulleeni elämässäni viimein siihen pisteeseen, jossa minulla ei ole enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin pyytä exäni kättä. En nimittäin ehkä selviä ilman sitä.


Exällä tässä tapauksessa viittaan siis entiseen kämppikseeni, yhteen niistä lukuisista. Tämä kyseinen on päättänyt uhmata vaaroja ja lähteä jääkarhujen ja lumivyöryjen (niin oletan) pariin seikkailemaan tänä keväänä. Huippuvuorille, jonnekin sinne kylmään. Minun tehtäväkseni jäi alussormikkaiden neulominen. (En muuten enää muista, tarjouduinko itse vai pyydettiinkö minua hommaan. Sovimme asiasta jo aika monta kuukautta sitten.)

Valitsimme yhdessä sormikkaiden materiaaliksi alpakkalangan. Alpakan väitetään olevan seitsemän kertaa villaa lämpimämpi (vaikka oikeampi ilmaus varmaan olisi lämpöä eristävämpi, olenko oikeassa?), joten valinta on varmaankin ihan järkevä. Näiden sormikkaiden on tarkoitus olla päällä käytännössä aina. Kintaat on välillä pakko riisua kun jotain hommaillaan, mutta aivan paljain sormin ei kannattaisi ilmeisesti syödäkään.



Aloitin sormikkaiden neulomisen toissapäivänä ja neuleen rivakka eteneminen hämmensi minut tyystin. Olen  nyt viime aikoina niin tottunut vääntämään samaa sukkaa sata vuotta etenemättä paria kerrosta enempää, että tällainen yksinkertaisempi neule pääsi pahasti yllättämään. Ei mennyt kauaakaan kun huomasin olevani pisteessä, jossa sormikasta pitäisi päästä sovittamaan. Eikä ex-kämppistä ole mailla halmeilla. Pahus vie.

Siirryin sitten tekemään toista keskeneräistä neuletta. Mummin paidassa on sentään vielä tekemistä, eikä sitä onneksi tarvitse sovittaa varmaan ollenkaan. (Katsotaan mikä kauhea katastrofi tätä itsevarmaa lausuntoani seuraa.) Sormikkaiden kanssa ei auta kuin odotella. Mutta ei kyllä huvittaisi.

6 kommenttia:

  1. Kivan näköiset sormikkaat tuloillaan. :)

    Mutta sitäpä piti tulemani sanomaan, että uutta Ullaa selatessani näin jotain tuttua. Sitä ollaan sitten ihan neulesuunnittelijoita, onnea. :) (vai kuuluuko asiasta onnittella? No, joka tapauksessa.)

    VastaaPoista
  2. En mä tiedä kuuluuko, mutta kaikestahan mä oletan onnitteluja ansaitsevani. ;) Että kiitos, kiitos!

    Ja joo, nyt kun olen Suuri Neulesuunnittelija minun pitää varmaan alkaa kirjoittaa blogiani kuninkaallisessa me-muodossa.

    Tykkään muutes nuista tuloillaan olevista sormikkaista itsekin. Malli on aika nätti ollakseen niin yksinkertainen, ja lisäksi neulejälkeni vaikuttaisi olevan tasaantunut, enää nykyään ei ilmeisesti niin helpolla huomaa puikonvaihtumiskohtaa. Aika leuhkaa.

    VastaaPoista
  3. ooh, huippuvuorille! sun pitää asettaa sormikkaiden ehdoksi myös blogin pitäminen sieltä!! :) mää ainakin ilmottaudun innokkaaksi lukijaksi.
    ja tuo kirahvikauluri on tosi hieno! en oo aiemmin innostunut noista kaulureista lainkaan, mutta tällainen pitää itselle tehdä, ensi talveksi.
    kiva blogi sulla, taitaa olla ensimmäinen kerta kun kommentoin. tosin en ole hirveän pitkään lukenut, löysin tänne uuden mustan testin kautta.

    VastaaPoista
  4. Ehkä asettaisinkin tuon ehdon, mutta reissu taitaa olla pääasiassa ulkona tarpomista ahkion kanssa, niin ettei tilaisuutta päästä koneelle ihan hirveästi ole.

    Ja kiitos kehuista. Minä puolestani olen ollut kaulureista kasvavassa määrin innostunut. Voisin käyttää vaikka useampaa päällekäin. :D

    VastaaPoista
  5. Eksä ilmoittautuu! Saat mun käden (lainaan), kunhan voin kuitenkin pitää sen kiinni muussa ruumiissa.. :)

    Jos olet jo parantunut flunssasta, niin voisin tulla sovittelemaan upeita sormikkaita. Näyttävät kyllä todella hienoilta.

    Ja niin, me pidetään kyllä Huippuvuorilta blogia. Mukaan lähtee tietokone ja aurinkopaneeli, joten matkan edistymistä voi päivittäin seurata netistä. En nyt just muista blogin osoitetta, mutta googlettamalla ultima thule 2011 kaiketi löytyy kotisivu.

    VastaaPoista
  6. Oho, kuitenkin blogi, jee! Minä aattelin että siellä ei pystyis..

    Mä olen jo kohtalaisen parantunut flunssasta. En ehkä elämäni kunnossa, mutta sovittamispuuhiin voisi kyllä ruveta. Tänä viikonloppuna vaikka. Soitellaanpa!

    VastaaPoista