keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Punaista puikoilla

Jokohan lumentulo alkaa olla loppu? Aurinko paistaa ja ulkona on ihanan valkoista ja kaunista. Melkein tekisi mieli mennä kävelylle, mutta ei ihan. Nimittäin jälleen kerran eräs tietty harrastus vetää puoleensa.


Viime viikon jäljiltä minulle on tainnut jäädä neulontavaje. Nyt ei mikään tunnu niin ihanalta kuin silmukoiden soljuminen puikoilla. Aaaaahh... Jotain muutakin tietty pitäisi tehdä, valitettavasti, mutta onneksi pystyn yhdistämään neulomisen melko moneen hommaan. Ainakin lukemiseen ja opetusvideoiden katsomiseen. Valitettavasti kävelyllä en osaa neule käsissä käydä. Olen kyllä kuullut huhua sellaisenkin taidon omaavasta henkilöstä, mutta luulen, että osaa tai ei, nyt voisi sormia hieman vielä paleltaa. Hanskat kädessä neulomista en sentään ala harjoittelemaan. (Olen muuten kerran soittanut pianoa lapaset kädessä. En alunpitäenkään juuri mitään osaa pianolla soittaa, mutta lapasten kanssa kuulosti vielä tavallistakin... sanotaanko taiteellisemmalta.)

Nyt mummin paita on hihavaiheessa. Magic loopilla mennään. Viimeaikainen uskomaton ihastumiseni sukkapuikkoihin on vähentänyt tätä tapaa hieman, mutta huomaan neulovani hihat mieluiten näin. Hihoja ei ehkä jaksa tehdä kahta peräkkäin, mukava että saa ne valmistumaan yhtä aikaa. Ja jotenkin muutenkin tykkään tästä tekniikasta. Näin on vain mukava neuloa.


On se hankalaa, kun yhtäkkiä huomaakin, että sen lisäksi että tiettyjä asioita voi neuloa monella tavalla, mikään niistä tavoista ei itse asiassa ole paras eikä ylivoimainen. Sukkapuikot on kivoja, kun käyttää hyvän pituisia. (Joo, älkää kuvitelkokaan, että niiden parikymmentäsenttisten sukkapuikkojen kanssa olisin täydellistä rauhaa tehnyt. Minä en tykkää mistään enkä kenestäkään, joka tökkii minua hihoihin.) Magic loop on kivaa, varsinkin näköjään 100 cm pitkällä kaapelilla. Aiemmin minulla on ollut käytössäni aina 80 cm pyöröt, mutta niissä tila käy pikkuisen ahtaaksi, jos tekee kahta juttua yhtä aikaa. 
Mutta siis mistä sitä nyt enää oikein tietää, että millä tekniikalla edes haluaa neuloa? Pitääkö joka kerta pähkäillä ja vatvoa, että kummin tekis, kun kummallakin tavalla ois kiva?

Ei ole neulojan elämä helppoa.

6 kommenttia:

  1. Tunnistan muuten tunteen niin hyvin! Pitkän magic loop- neuleurakan jälkeen sukkikset tuntuvat ihanan turvallisilta ja mukavilta. Ja sitten taas toisinpäin.

    VastaaPoista
  2. Minä olen niitä neulojia, joille ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa, ylivertaista tapaa tehdä asioita. (Ja väittäisin hallitsevani muuten melkoisen määrän tekniikoita.) Vaihtelee ihan fiiliksen mukaan. Vaikea sanoa mikä milloinkin ratkaisee valitun tavan, tietoisesti en asiaa edes mieti. Tartun milloin mihinkin. Joskus teen saumattomasti, toisinaan kappaleina, aloitan kärjestä tai varresta, magicloopilla, sukkapuikoilla tai saumalla. Joskus ratkaisun avain on niinnkin proosallinen, kuin ensimäisenä löytyvä työväline...

    VastaaPoista
  3. Onko sen nimi magic loop, että neuloo kaksi hihaa samalla pyöröpuikolla? Se minun pitäisi opetella! Oli tosi rasittavaa neuloa toinen hiha sen jälkeen, kun toiseen oli tehnyt lisäyksiä hieman improvisoiden..

    Nyt painun tuohon yliopiston kahvilaan neulontapiiriin, villapaidan kaarroke pitäisi aloittaa..

    VastaaPoista
  4. Altocumulus: Ehkä se sit vain on sitä, että vaihtelu virkistää? Kyllähän niin on muillakin elämän osa-alueilla, miksei sitten neulonnassakin.

    Taina: Musta tuntuu, että mulla on aiemmin ollut joitakin ehdottomia ja ainoita tapoja, mutta ne on vähän karisseet. Iän ja kokemuksen myötä. ;) Musta se, että tietty työväline löytyy ekana, on aika hyvä syy tehdä sillä, säästyy penkomisen vaivalta!

    annika: Joo, se just on magic loopia. Tosin magic loopilla voi tehdä ihan yhtäkin kappaletta kerrallaan, mutta on mahdollisuus tuohon kahteen. Ja kannattaa se opetella, jos on ongelmia toisen hihan tekemisen kanssa. Se on aika kätevä tekniikka kun sen oppii. Aluksi pitää tietty vähän miettiä, ja mulla ainakin meinasi ihan ekoilla kerroilla mennä langat sekaisin, mutta nyt sujuu ilman mitään ongelmia.

    Toivottavasti oli mukava neulontapiiri! :)

    VastaaPoista
  5. Löysin blogisi satunnaisen harhailun tuloksena ja ihastuin väreihin! Magic loopia olen kerran kokeillut ja sillä kerralla en varsinaisesti voi sanoa ihatuneeni tekniikkaan. Kenties syynä oli silloin liian lyhyt kaapeli (60 tai 80 cm). Nyt kaapista löytyisi pidempiäkin, joten olisi ehkä aika kokeilla uudestaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi, ja kiva kuulla, että tykkäät väreistä! :)

    Magic loopissa kyllä sillä kaapelin pituudella on ehdottomasti merkitystä! En 60 cm kaapalilla itse kyllä enää yritäkään tehdä mitään, ja 80 cm on vähän pienehkö sekin joihinkin neuleisiin, esimerkiksi nämä mummin puseron hihat olisivat siinä aika ahtaalla. 100 cm tuntuu aika passelilta, mutta ehkä jos tekisin jotain vielä isompaa, kokeilisin peräti 120 cm kaapelia. Kannattaa kyllä kokeilla uudestaan! Eihän tästä tavasta kaikki tykkää, mutta minä kyllä uskaltaudun suosittelemaan. :)

    VastaaPoista