maanantai 14. maaliskuuta 2011

Kissan hännän nostoa

Höm höm... olen vähän miettinyt, että kehtaako tätä täällä mainitakaan, etten vain liian pöyhkeileväksi alkaisi, mutta pakko kait se on, kun kummiskin niin otettu olen. Minun pieni, vaatimaton Kirahvintäplähuivini on saanut odottamatonta huomiota eräässä astetta seuratummassa neulontablogissa. French Press Knits esittelee kahdeksan neuleohjetta, joille povaa Ravelry-menestystä, ja minun oma esikoisohjeeni on yksi näistä kahdeksasta. Olen asian johdosta aivan hämmennyksissäni ja punastelen.

Eräs epäsuomalainen nainen Ravelryssä kertoi aikovansa neuloa minun Kirahvintäplähuivini, vaikkei osaakaan sanaakaan suomea. Hän aikoi käyttää Google translatea ja opetella onteloneuleen youtube-videoista. Sanoin hänelle ensin, että eiköhän se onnistu, sillä malli ei ole mitenkään erityisen monimutkainen. Kuitenkin sitten jonkun viestin hänen kanssaan vaihdettuani ja jotain asioita surkealla englannin kielelläni tarkennettuani päädyin kääntämään ohjeeni englanniksikin. Rustailin sitten pdf:n, joka on nyt Ravelryssä ladattavissa. 

Ohje ei ole kuitenkaan sentään pelkästään minun englannin taitojeni varassa. Tutkiskelin muutamia englannin kielisiä ohjeita ja tarkistin, millä tavalla mikäkin on yleensä tavattu ilmaista, ja koottuani ohjeen näillä aineksilla valmiiksi tarkistutin sen vielä tällä kanssani jutelleella ravelryläisellä, joka amerikkalaisena osannee englantia paremmin kuin minä. (Ainakin päättelin, että kyseessä on hänen äidinkielensä.) Hän korjaili muutamia kirjoitusvirheitä ja kielioppia ja lisäsi erään huomautuksen, jonka jälkeen olin itse ihan tyytyväinen. Jos ohje on ymmärrettävä, niin sehän riittää. (Sitä paitsi kyseinen ravelryläinen sanoi, että minun englannin kieleni on parempaa kuin useiden amerikkalaisten. Hah!)

Nyt on siis tullut tehtyä jo todella paljon uutta. Neuleohjeen kirjoittamisen lisäksi tein saman englanniksi! Huh huh... minun pääparkani on ihan väsynyt vaivaamisesta, mutta ei se mitään, on nimittäin aina hauska huomata osaavansa jotain uutta, vaikka osaisi vain vähänkin.  Mutta nyt taas takaisin mummin paidan pariin.

10 kommenttia:

  1. Kappas, onneksi olkoon vaan. Olen kohta sukua julkkikselle sitten. Ja tunnustettakoon, että olen yllättänyt itseni välillä miettimästä, mitkä värit olisivat kiva yhdistelmä... :D

    VastaaPoista
  2. Onnea! Kiva huivi se onkin, ei ihme, että sitä muutkin haluavat tehdä. Ehkä itsekin joskus innostun...

    VastaaPoista
  3. Jipii! Sillä lailla! Toivon kirahvillesi suurta ja pitkää menestystä!

    VastaaPoista
  4. Oi, miten hienoa! Onnittelut! Niin ja sitten vielä, että kyllä se siun huivi on sen verran hieno, että ansaitsee kyllä huomiota.

    VastaaPoista
  5. Oih, kiitos kaikille ihanista kommenteista! :) Ja Essi, tottahan toki kannattaa miettiä, mitkä värit ois hyvät, sillä sukulaisena tietänet velvollisuutesi ja ennemmin tai myöhemmin sinun on parempi alkaa kirahvintäplää neuloa - silloin kannattaa olla värit selvillä.

    VastaaPoista