maanantai 18. lokakuuta 2010

Pikkuvauvatkin on parempia kuin mä!

On kolme asiaa, joita minä ehkä vihaan: typerä, surkea kamerani, jolla ei tee käytännössä mitään, meidän asunnon kohtalaisen himmeä valaistus (säällä kuin säällä) ja kirjoneulominen.

Kirjoneule on hidasta, tylsää ja vaikeaa. Samperi, kaksi lankaa, mitä ihmettä sillä toisella tekee?! Ei se pysy hyvin mitenkään. Olen yrittänyt pitää kakkoslankaa vasemman käden keskisormen päällä. Muuten toimii, mutta lanka meinaa koko ajan löystyä, niin että lopulta saattaa tipahtaa sormelta. Ihan sama mitä teen. Sen jälkeen olen pitänyt kakkoslankaa oikean käden eturormella. Siinäkin se löystyy. Ensimmäistä kertaa neulomishistoriani aikana joudun kieputtelemaan langan sormen ympäri, tapa jota en ole koskaan ymmärtänyt kun olen nähnyt muiden sitä käyttävän. Ja siltikin lanka löystyy.


Mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tällaisen haasteen?

Ja katsokaa nyt tuota valokuvaa! Ihan kamala! Se oli niin pimeä, että jouduin vähän kuvankäsittelemään sitä, jotta siitä erottaisi jotain, mutta ei kovin kauniilta näytä nytkään.

Jos täytyy kaivella jotain positiivisia puolia asioista, niin ainakin sen voin sanoa, että kirjoneuleeni ei ole enää mitenkään erityisen kireää. Olen oppinut hallitsemaan sitä. Joskin se vie aikaa eikä tosiaankaan tapahdu itsestään tai luontevasti. Mutta ei se ole vaikeakaan. Jonkin verran saattaa olla vaikutusta silläkin, että otin neuleeseen kokoa suuremmat puikot kuin langalle on suositeltu. Järkeilin, että rinkulahuivi saa olla neuletiheydeltään kohtalaisen löysää. Se on kirjoneuleen kanssa jo sinänsä aika iso haaste.

Joka tapauksessa alan pikku hiljaa samaistua erääseen pikkupoikaan, jolle muutamia vuosia sitten yritin (en muuten suinkaan omasta halustani) opettaa ihan yksinkertaista ketjusilmukkaa. Homma oli meille molemmille todella turhauttavaa, ja pojan kärsivällisyys herpaantui jostain mystisestä syystä aina juuri tasan sillä hetkellä, kun hän vihdoin oli onnistumassa luomaan ensimmäisen silmukkansa. Lopulta tilanne ajautui siihen pisteeseen, että poika ryömi pöydän alle eikä suostunut tulemaan sieltä pois vaan huuteli vain sieltä katkerana: "Pikkuvauvatkin on parempi kuin mä!"

Alan ehkä saada tästä hommasta päänsärkyä. Johan tässä ollaankin kirjoneuleen puolesta peräti rivillä kolme. Taidan palata rentouttavan tenttiin luvun pariin ja jatkan hampaideni kiristelyä kirjoneuleen parissa joskus vähän myöhemmin.

3 kommenttia:

  1. Hei, oletko kokeillut pitää lankoja kirjoneuleessa siten kuin minä teen? Katsopa kuvaa täältä (skrollaa vähän alaspäin): http://villapallo.blogspot.com/2008/01/min-ja-kirjoneule.html

    Tykkään kovasti tuosta tavasta ja se nopeuttaa kovasti neulomista kun ei tarvitse aina erikseen noukkia väriä!

    VastaaPoista
  2. tsemppiä ja sisua vaan!
    se lähtee helpottamaan koko ajan. Ja tuo edellinen kommentti kannattaa tosiaan hyödyntää.
    Harjoitus tekee mestarin!!

    VastaaPoista
  3. Villapallo, kiitos neuvosta! Tuohon sinun tekniikkaasi en ole todellakaan törmännyt vielä missään, eikä se ole omankaan päättelyni kautta syntynyt, vaikka se on vähintäänkin looginen. Kokeilin sitä, ja täytyy sanoa, että heti alkoi luistaa aivan eri tavalla.

    Mirm, kiiots kannustuksesta! :) Tuon varaan, että helpottaisi ajan mittaan, olen stratekian itse asiassa perustanut, vaikkakin valitettavasti yksittäisiä heikomman uskon hetkiä on tullut vastaan ajoittain. Mutta eiköhän tämä tästä! Pitää ainakin yrittää kovasti. :)

    VastaaPoista