tiistai 19. lokakuuta 2010

Tältä ehkä tuntuu valaistuminen

Kiitokseni kanssakilpailijattarelleni Villapallolle siitä, että kirjoneulomiseni lähti vihdoinkin vauhtiin. Hollywood-viikkojen aikana harjoittelin kirjoneuletekniikkaani Dropsin Fabelilla, ja se alkoi toimia ihan kohtalaisesti, vaikkakaan ei mitenkään erityisen sujuvasti, mutta jostain syystä vaahdettuan Dropsin Merino Extra Fine'iin, kakkoslangan jatkuva löystyminen paheni ja alkoi tosissaan häiritä ja hidastaa neulomista.

Tähän mennessä olen käyttänyt lankojen pitelemiseen kahta eri taktiikkaa, joista kumpikaan ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä. Ensinksikin kokeilin lankojen pitämistä vasesmman käden etusormen ja keskisormen päällä.



Niin, tuo tekniikka tuntui aluksi minulle täysin luontevalta. Molempien lankojen etusormella pitäminen on nimittäin aika hankalaa. Langat eivät pysy kovin helposti toisistaan erillään ja se nyt luonnollisesti hidastaa neulomista tavattomasti. Siksi lankojen kulkeminen kahdelta eri sormelta tuntui aluksi helpolta.

Ongelmaksi muodostui se, että kakkoslanka, se joka tuli keskisormen päältä, löystyi aina neuloessa nopeasti. Eturosmelta tulevat lankajuoksut kiristivät kamalasti, kun taas keskisormen päältä tulevat eivät juuri ollenkaan. Aika epätasaista jälkeä siis. Lisäksi langan löstyminen johti aina lopulta siihen, että lanka tippui sormelta, ja se piti aina erikseen noukkia siihen.

Muutama päivä sitten aloin erään toisen neuleeni parissa ihan huvin vuoksi kokeilla brittiläisten tapaa neuloa. Haasteeni ei ole Bollywood, mutta jostain syystä innostuin. Varmaan jokin valtoimenaan vellova sytyck-energia sai minut tylsistymään neuleeni parissa ja pisti kokeilemaan uutta. Olen kuitenkin jo niin pitkään päivitellyt brittiläisten tapaa tehdä tämäkin asia niin perhanan vaikean näköisesti, että pakkohan sitä oli lopulta ihan tosissaan yrittää itsekin.

Kun brittityyli alkoi, jos nyt ei luistaa, niin jollain tasolla onnistua ainakin, tuli mieleeni kokeilla sitä kirjoneleessanikin apuna.



Ei auttanut.

Kyllähän se tavallaan toimi. Vähän hidasta ja tympeää se vain oli. Ja jälleen kerran lanka vain löystyi vaikka mitä tein. Kummallisinta oli, että vaikka kokeilin lopulta niitä halveksimiani kieputetaan-lanka-miljoona-kertaa-kaikkien-sormien-ympäri-tapoja, lanka onnistui sormen päältä löystymään silti. Siis siitä huolimatta, että se kiristi muut sormet niin tiukalle, että verenkierto oli tyssätä kokonaan.

Ilmiselvästi ainut sormeni, joka osaa kontrolloida langan kireyttä oikein, on vasemman käden etusormi. Varmaan treenaamalla oppisi käyttämään muitakin sormia yhtä tehokkaasti, mutta onneksi minun ei ehkä tarvitse treenata. Villapallon käyttämä tekniikka on nimittäin niin hyvä, että se istui minullekin!

Nyt minua ihmetyttääkin, onko tosiaan niin, että kukaan muu koko maailmassa ei tuota tapaa käytä. Sehän on selvästi ainoa oikea! (Käännän tietysti kelkkani taas heti kun onnistun kehittämään jonkin ongelman tämänkin tavan kanssa, mutta ainakin nyt olen tätä mieltä.) Tietenkään tapa ei oikein toimi, jos samalla rivillä täytyy käyttää kolmea lankaa, mutta kukas hullu niin vapaaehtoisesti tekisi muutenkaan? Tai ainakaan en minä.

8 kommenttia:

  1. Toinen valaistunut ilmoittautuu! Pikakokeilun perusteella tuo on minullekin täysin luonteva ja vaivaton tapa, joten miten ihmeessä sitä ei itse älynnyt? Minäkin kokeilin survoa niitä lankoja ties miten päin sormille (ja puikoille, älä kysy), mutta noin en tajunnut tehdä.

    VastaaPoista
  2. Joo, eikö ole kumma, että noinkin yksinkertaista ja suorastaan itsestäänselvää taktiikkaa ei ole voinut itse tajuta? Olkoon tämä opetukseksi taas kerran, eli luovuutta pitää muistaa lietsoa ja kokeilla täytyy vähän kaikkea. Tuo tapa on minusta yksinkertaisesti nerokas.

    VastaaPoista
  3. Minä olen kutonut paljon kirjoneuleita, ja koen edelleen nopeimmaksi tavaksi nostaa langan kerrallaan etusormen kuljetettavaksi. Eli toimin ihan kuin yhdellä värillä kutoessani, yksi lanka on sormella kerrallaan. En ole kai koskaan tullut ajatelleeksi että lankoja voisi pitää yhtä aikaa, ja ainakin näin paljon omalla tyylilläni kutoneena kokisin varmaan minkä tahansa tavan pitää kahta lankaa yhtäaikaa epäluontevaksi. Tuntuu, ettei oma tyylini ole edes kovin hidas!

    VastaaPoista
  4. Oho, kuulostaa aika erikoiselta. Tai ainakin tavallaan. Äkkiseltään minusta tuntuisi, että tuon tavan täytyisi olla tosi hidas... mutta kaipa se on niin, että harjoitus tekee mestarin asiassa kuin asiassa. Varmaan kannattaa sitten jatkaa tuolla linjalla, kun se kerran onnistuu, niin ei tarvitse vaivata päätään näillä ongelmilla, joista minä olen valittanut. :) Minä en kuitenkaan taida tuota alkaa kokeilla, kun löysin jo itseleni niin hyvin toimivan ratkaisun.

    VastaaPoista
  5. Jännä tapa toi! Mähän ite teen kirjoneuleet niin, että molemmat langat on etusormella, mutta kun normaalisti yhdellä langalla neuloessa lanka jatkaa etusormen yli ja putoaa si muiden sormien kämmenpuolelle, ni kirjoneuleessa mulla tekee vain vasemmanpuoleinen lanka niin. Oikeanpuoleinen lanka menee myös keskisormen takaa ja koukkaa vasta si sen alta kämmenpuolelle. Silleen mulla on pysyny kireys kurissa.

    VastaaPoista
  6. Jaahas, pitihän se kokeilla, vaikka kokeiltu jo on. Nyt se toimi, mutta johtunee siitä, että en enää tehnyt varsinaista kirjoneuletta vaan innostuin onteloneuleesta. Ei ole lankojen löystymisvaaraa. Sinun tapasi on joka tapauksessa onteloneuleessa parempi kuin Villapallon, ja Villapallon tapa taas kirjoneuleessa minulle mitä parhain.

    Eli nyt on löytynyt ratkaisut kaikkiin langanpitelyongelmiin. :)

    VastaaPoista
  7. Olipas hauska huomata että olit huomannut saman langanpitelytavan kirjoneuleessa kuin minäkin. Se todella on kätevä tapa:-)

    VastaaPoista
  8. Juu, se kyllä toimii, edelleenkin. Kiitos siis neuvosta! :)

    VastaaPoista