sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Väliaikatiedottelua

So You Think You Can Knit -projektini etenee ihan kiitettävää vauhtia. En todellakaan ole mikään superneuloja, kuten jotkut, mutta eteenpäin mennään. Tai niin ainakin kovasti yritän ajatella, sillä suoraan sanottuna onteloneule on sen verran hidasta touhua, että neuleeni ei varsinaisesti kasva silmissä.

Kivaa kuitenkin on. Onteloneuleen kanssa saa periaatteessa olla tarkkana, että ei vahingossa tee virheitä, mutta sekään tarkkuus ei lopultakaan ihan kauheasti vaadi. Kunhan nyt vähän keskittyy. Kaaviota ei tarvitse kuitenkaan silmä kovana tuijottaa, (no, itsehän sen teinkin), ja vaikka silmukoita on normaaliin neuleeseen nähden tuplat, ei ole mitenkään äärimmäisen vaikeaa tarkastella edellistä kerrosta ja katsoa missä mennään. Pari kertaa olen saanut olla korjailemassa edellisen kerroksen virheitä, mutta purkaa ei ole kannattanut, kun korjaaminen on vielä seuraavallakin rivillä ihan helppoa.

Kaikista hauskinta tässä onteloneuleessa on tosiaan tuo kaksipuoleisuus. Tai no hei, tosi omaperäisesti ajateltu, miksihän tätä onteloneuletta yleensä sitten tehdään? En ole kenties tänään terävimmilläni ja kaiketi hoen vain itsestäänselvyyksiä ja latteuksia, mutta niin se vain on, tosi upea keksintö tämä neulomistapa. Vitsit, että joku on ollut nero.

Muuta mukavaa onteloneuleessa on sen paksuus ja pehmeys. Vähän ohuemmallakin langalla tulee ihanan lämmittävä rinkulahuivi. Jee! Lisäksi neule on joustavaa. Ei ole pelkoa langanjuoksujen kireyksistä.

Olen silti edelleen sillä kannalla, että jotain varsinaista kirjoneulettakin haasteen parissa aion tehdä. Ja muutama idea onkin. Itse asiassa niitä on vähän liikaa, ja ennen vuoden loppua en todellakaan ehdi toteuttaa kaikkia. Varsinkaan kun melkein kaikki vaatisivat myös hyvän suunnittelytyön. Mutta katsotaan, mitä keritään. Ja saa kait näitä kirjo-, intarsia- ja onteloneuleita jatkaa myöhemminkin. Tosin sen intarsian suhteen minulla ei niitä ideoita niin kauheasti ole. Mutta tällä vauhdilla niitäkin liitelee mieleen ennemmin tai myöhemmin.

5 kommenttia:

  1. Mukavan näköistä pintaa! Mie en ole koskaan kokeillut onteloneuletta. Ei ole vain jostain syystä innostanut. Pitäs varmaan sitäkin joskus kokeilla.

    Mie opettelin tässä pariviikkoa sitten brittityylillä neulomisen. Mun ongelma näyttää olevan se, että silmukoista tulee liian tiukkoja. Kun lanka ja neulomiseen käytettävä puikko on samalla kädellä, kiristän huomaamattani silmukkaa, vaikka pitäis löysätä. Että voi kuule niinkin käydä :D Sitkeästi kuitenkin harjoittelin ja nyt alkaa jo näyttämään paremmalta. Itse neulominen ei tuntunut vaikealta niinkään, vaikka muuta kuvittelin. Hassu juttu.

    VastaaPoista
  2. sinulla on tulossa ehtaa kirahvia siellä! tuota onteloneuletta pittää kyllä joskus kokeilla

    VastaaPoista
  3. Tess: Kiitos! Ihan mukavan näköistä on minustakin, vaikka itse sanonkin. Kannattaa joskus kokeilla onteloneulettakin, jos jaksaa innostua, ihan hauskaa tämä tosiaan on.

    Nuissa eri tyyleillä neulomisissa tuntuu kaikilla olevan ihan erilaiset ongelmat - ja joillakin onnekkailla (tai taitavilla?) ei ole ongelmia ollenkaan. Kai sitä vaan niin eri tavalla kunkin kädet toimii... Ei se brittityyli minustakaan ihan niin vaikea kokeillessa ollut, kuin miltä se näyttää, ja tekisi mieli joskus huviksensa se opetella. Mutta vielä ei suju. :)

    Soile: Joo, kirahvia tulee! Värit on vaan vähän hassut, mutta jotkut kirahvit voi olla harmaapinkkejäkin, ihan varmaan voi. Ja kannattaa kyllä onteloa kokeilla, ehdottomasti!

    VastaaPoista
  4. "Mutta katsotaan, mitä keritään." Hih, tajusitko, miten hyvin tuo sopii neulojan teemaan. Niin kuin mitä kerit keritä :D


    T. Humoristinen siskosi

    VastaaPoista
  5. Hehehee.. Kylläpäs sitä ollaan nokkelia. :D

    VastaaPoista