maanantai 11. lokakuuta 2010

Salaman nopeudella

Nyt olisi vaihteeksi olemassa jotain valmistakin. Tai siis melkein.


Aloitin keväällä mustan Aeolianin neulomisen itselleni. Tarkoitus oli saada mahdollisimman pian valmista, sillä minulla oikeastaan oli käyttöä mustille vaatteille ja asusteille. Vaan kävikö taaskaan niin kuin suunnittelin? Tietenkään ei.

Huivi kyllä eteni ihan kiitettävää vauhtia (muistaakseni), mutta juuri päättelykierroksella lanka loppui kesken. Ja siihen sitten jäi. Huivi on odotellut lähes valmiina monta kuukautta sillä aikaa kun olen ajatellut sitä, että pitäisi kenties käydä ostamassa uusi vyyhti lankaa.

Olen oikeastaan aika köyhä, jos siis köyhyys mitataan pankkitilin sisältämän rahamäärän perusteella, (niin, tai vaikka siihen lisättäisiin kaikki lompakosta ja taskuista pursuilevat käteisetkin), ja nykyään myös kasvavassa määrin pihi. Uuden lankavyyhdin ostaminen muutaman metrin takia ei oikein houkutellut. Pohdiskelin asiaa ja mietin, että jos keksin lopulle langalle jotain käyttöä, niin sitten.

Lopulta tilanne ratkesi kun eräältä viisaammalta taholta tuli vihje, että voisin koittaa metsästää puuttuvaa langanpätkää netitse. Sosiaalisista verkostoista. Silloin muistin, että Ravelryssähän on tosiaan vaikka millä mitalla niitä ostetaan/vaihdetaan/varastetaan -ketjuja, ja voisin mennä sinne kokeilemaan onneani. Kirjoitin sinne viestin, jossa itkin puuttuvan Teeteen Elegantin perään ja ei kestänyt kauaakaan kun tarjouksia alkoi sadella.

Puuttuvan lankanöttösen minulle lopulta (ankaran kilpailutuksen jälkeen) lähetti Nunt. Hänellä oli tallessa juuri samaisen huivin, Aeolianin jäännöksiä.

Lanka saapui postitse parissa päivässä. Välittömästi käärin hihani ja aloin hommiin. Tai siis en. Lanka saapui pari viikkoa sitten, ja minä aloin hommiin eilen. Mutta se on minun aika-avaruudessani kylläkin melkein välittömästi. Kumma oikeastaan, että huivi on nyt valmis, eikä jäänyt enää enemmäksi aikaa marinoitumaan laatikon pohjalle.


Tai siis valmis ja valmis. Pingottaa vielä pitäisi. Ja siinä on minulla ongelmia. Pingottaminen ei ole mikään minun vahvuusalueeni. Ei täällä ole oikein mitään järkevää pingotusalustaakaan. Ja monien muiden käyttämää sängyssä runkopatjalla petarin alla pingottamista en oikein uskalla alkaa kokeilla. Jos sänky kostuu tai menee muuten vain pilalle, en kestä sitä syyllisyyttä!

Kaiken kaikkiaan voi taas tiivistää, että itse asetetuissa aikatauluissa pysyminen olisi ollut varsin helppo pysyä, jollen taas olisi tehnyt pikkuasiasta ongelmaa, jota ei jaksa ajatella. Mutta on minulla kuitenkin mustalle huiville käyttöä edelleenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti