tiistai 5. lokakuuta 2010

Ensimmäisiä kokeiluja kirjoneuleiden saralla

Ihmeellistä. Olen jotenkin hämmentynyt siitä, kuinka SYTYCK-projektini etenee. Tai siis siitä tarkemmin sanottuna, että se etenee. Olisikohan tällä suorastaan historiallista merkittävyyttä? Taitaa olla elämäni ensimmäinen projekti, jossa olen oikeastaan ihan ajoissa liikkeellä. Enkä ahdistuneena pohtimassa, että pitäisi varmaan pian aloittaa, voihan hitsit, mitähän tässä nyt tekis...

Ensimmäisenä kaivelin esille mielestäni kivan näköisen kirjoneuleohjeen ja aloin testailla, miten homma minulta ylipäänsä ensiyrittämällä sujuu.

Ei ollut kehumista.


Kokeilin Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjan Myrtti-lapasohjeella. Lapasmalli on nätti, minun kokeiluni taas... no, sanotaanko että en mitään odottanutkaan. Enkä varmaan aio saattaa tuota kokeiluani koskaan loppuun. Samaiset lapaset ehkä, mutta en nuilla langoilla. Silloin kuin havaitsin juuri sopivan vihreän langan puuttuneen, luovutin jo jollain tasolla.

Kuvasta ei nyt kovin hyvin selvää saa, mutta voin kertoa, että silmukat kiristivät kyllä aivan mahdottomasti. Jälki ei ollut tasaisesta kuullutkaan. Mutta en ollut niin huono kuin olin olettanut!


Ensimmäisen harjotelmaviritelmäni jälkeen lähdin jo suunnittelupuolelle. En ole vielä aivan varma, mitä tarkalleen tulen tekemään, mutta jonkinlaisia suunnitelmia on jo ollut muutamia. Olen siis sitkeästi mallitilkkuillut eteenpäin. Tehnyt ja purkanut. Kokeillut eri puikkokokoja, piirrellyt kuvia, kokeillut erilaisia langanpitelytapoja ja ylipäänsä ottanut vähän tuntumaa.

Lankana mallitilkkuilussani on Dropsin Fabel, joka nyt siis näillä näkymin on tulevan työnikin lanka. Ellen saa päähäni jotain muuta, mikä voi vielä tapahtua.


Vaikken varsinaista työtäni ole vielä saanut lopullisesti päätettyä, tällä hetkellä näyttäisi varmalta, että suunnittelen sen itse. Tai siis huitelen menemään. Ensinnäkään kirjoneule ei nyt muutamien kokeilujeni perusteella itsessään tunnu vielä erityisen kummoiseltakaan haasteelta. Toisekseen en ole löytänyt oikein mitään mieleistäni. En tarvitse lapasia, pipojen suhteen minulla on aivan muita aatoksia, ja mitään paita- tai muita malleja en oikein mieleisiäni löytänyt. Nättejä kylläkin, mutta en oikein mitään, mitä voisin kuvitella itselleni.


Joten haasteen parissa toteutettava työni tulee olemaan paita, tunika tai mekko. Tai tuskin paita. Mutta se voi olla yksi vaihtoehto. Annan nyt rehellisen kuvan itsestäni: olen päättämätön.

6 kommenttia:

  1. Minusta tuo sydänsysteemi näyttää tosi hyvältä. Eli ei muuta kuin pökköä pesään!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! On siinä vaan silti harjoittelemista, että saa vähän löysytettyä käsialaa. Kuvio meinaa vielä kiristää pahasti. Mutta onneks on vielä hetki aikaa. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin tykkään noista sytämmistä, ja väreistä!

    VastaaPoista
  4. Kiva! :) Ehkä tuossa sitten on jotain ideaa, vaikka en olekaan jaksanut pariin päivään sitä katsoakaan.

    VastaaPoista
  5. Täällä näyttää hienolta... sen verran sanon, vaikka ei pydetäkään, että jos kuvio kiristää, pienennä lankajuoksujen pituutta hiukan, eli pienenä kuviota.
    Kirjoneuleista saa myös upeita huiveja,joissa langanjuoksut ovat sisällä tai kappale ommellaan putkeksi tai vuorataan...

    VastaaPoista
  6. Kiitos vinkistä! Olen itsekin kokeilujen perusteella huomannut, että pienempi kuvio olisi turvallisempi. Juuri nyt on Sytyck-suunnitelmat olleet vain vähän hyydyksissä, eli ei ole tullut pohdittua asiaa. Jospa tässä kohta taas olisi aikaa ja jaksamista alkaa miettiä, kohta on jo kiire.

    Huivinkin voisin pitää mielessä vielä, kun mitään ratkaisuja en ole tehnyt.

    VastaaPoista