perjantai 10. elokuuta 2012

Ihan vähän vielä niistä nutturoista

Noniin, menin ja ostin sitten sen nutturavalkin. Tai oikeastaan kolme.


Kolme siksi, että minä pidän myös kahden nutturan kampauksista. Ja kahden nutturan kampaukseen tarvitsee vähän pienemmät nutturat. Ostin siis yhden ison ja kaksi keskikokoista.

Glitterin myyjä oli varsin tehokas. Minun asenteeni pieniä, ahtaita ja suosittuja kauppoja kohtaan on aika yksinkertainen: minä en pidä niistä. Alan ahdistua, jos minua koko ajan tönitään, jos tönin koko ajan muita, jos en saa katsoa mitään rauhassa ja jos meinaan aina kääntyessäni vetäistä hyllyllisen tavaraa alas. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä nopeammin sisään astumisesta saan haluamani asiat ostettua ja itseni ulos kaupasta, sen tyytyväisempi olen. 

Tämänpäiväinen myyjä, joko aisti välittömästi minun asennoitumiseni tai toimi muuten vain aivan täydellisesti. Hän tarjosi heti apua ja opasti minut valkkien luo. Hän katsoi hiuksiani ja osasi neuvoa, minkäkokoisia valkkeja tarvitsen ja ohjasi minut nopeasti kassalle, missä möi vielä pompulat ja pisti jonkin leimakortin mukaan. Mukavaa ja tehokasta. Olin parissa minuutissa ostoksineni ulkona ovesta. En voi kuin toivoa itse olevani yhtä hyvä työssäni arvioimaan asiakkaiden mielentilaa ja tarpeita.

Kotona pistin heti kampausta pystyyn ja kuvasin minuutin kestäneen ankaran työskentelyn tuloksen, jotta voisin esitellä sen täällä. Nämä valkit tosiaan olivat helppoja käyttää. Ensimmäinen kampaukseni niillä onnistui loistavasti. Toki nuo irtohiukset sun muut olisi varmaan jonkun mielestä tarkoitus laittaa pinneillä vähän siistimmin, mutta minä tiedän, että minun tukkani näyttää joka tapauksessa puolen tunnin päästä homssuiselta, koska sellainen minä vain olen. Sisäinen homssuus puskee aina ennen pitkää läpi.


Vika voi olla siinä, että minä en mielelläni käytä arkikampauksissani hiuslakkaa enkä mitään muitakaan aineita. Olen liian laiska sellaiseen, minkä lisäksi en ole ihastunut leikkimään jatkuvasti kaikenmaailman töhnien kanssa. Vähentääpähän ainakin vähän minun kemikaalikuormaani, kun jätän muotoilutuotteet vähemmälle.


Löysin yhden kaapin perukoilta pari joskus muinoin virkkaamaani kukkaa. En muista, teinkö ne ohjeesta vai omasta päästäni, mutta aika peruskukkaset ne on. Lankana on muistaakseni Novitan 7 veljestä ja Sandnes Garnin Kitten mohair.

Kukkasista tuli niin kivat hiuskorut, että jotain vastaavia voisi virkkailla lisääkin. Niiden avulla voisin ehkä piristää tylsähköä pukeutumistyyliäni.


Miltäs näyttää? Itse pidän niin nutturoista kuin kukkasistakin.

18 kommenttia:

  1. Hänhän näyttää kauniilta! :)

    Ollapa itsellänikin noin paksu tukka, että ihan kaksi saisi tutisemaan takaraivolle. Yhdellä mennään - kaikkea ei voi saada ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itselläkin saisi pituutta olla vielä pikkuisen enemmän, että hiuksista saisi nutturoihin täyden hyödyn. Mutta iloinen olen toki jo tästäkin. :)

      Poista
  2. Hienot nutturat ja jaan myös pikkukauppa-ahdistuksen. Voi että, kunpa oppis itsekin tekemään jotain kivaa hiuksilleen. Aina sama hiusmalli, pitkät ja keskeltä jakauksella. Nämä mokomat taas on niin paksut ja liukkaat, että tuntuu ettei mikään viritys pysy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile sitä sukkanutturaa! Se vissiin toimii monenlaisessa tukassa, kunhan siinä on jonkin verran pituutta. Tietty jos on tosi paksut hiukset, pitää olla varmaan paksu sukkakin.

      Kuten sanottua, en ole mikään muotoilutuotteiden suurin ystävä, mutta periaatteessa sitä hiusten liukkautta saisi vähän vähäisemmiksi sopivilla aineilla. Minen kyllä tiedä, mitä ne aineet voisivat olla...

      Poista
  3. Oh!Just tuollaiset nutturat oli myös itselläni muodissa n.10 vuotta sitten :) Hmm.. olisikohan ne isot pompulat vielä tallessa,jos kokeilisi uudestaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mullakin oli tuollainen tukkatyyli kymmenisen vuotta sitten. Silloin mulla oli permanentti ja ehkä hitusen pitemmät hiukset kuin nyt, ja sain nutturat helposti ihan vain pinneillä aikaiseksi. Enää se permanentti ei niin innosta, niin että apuvälineet on oltava toiset.

      Kokeilehan uudestaan, jos siltä tuntuu! :)

      Poista
  4. Voi äitillä oli tuollaiset, mutta materiaali oli erilaista siihen aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei nuo taida uusi keksintö olla, vaikka itse olenkin ihan myöhäisherännäinen niiden suhteen.

      Poista
  5. Oi, ihanat! Voi, kun jaksais itekin välillä väkertää, mut kun ei vaan jaksa. Eikä osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä nutturat ei kyllä ihan oikeasti kovin paljoa väkertämistä vaatineet! Suosittelen kokeilemaan. Katso täältä vaikka ohjetta: http://glitter.fi/hiusvinkit/#donut-bun Ne kuvat auttaa kyllä. :)

      Poista
  6. Noi on kivat, melkein pistää toivomaan pitkiä hiuksia (mutta vaan melkein). Just kesällä opetin sukkanutturoiden tekoa sukulaistytölle ja äidilleen, minä, jolla ei ole ikinä ollut polkkatukkaa pidempään (ja sekin oli vain vanhojentansseja varten) :-D. On vaan niin hauska tekniikka ja kiva lopputulos. Pitäisikin kysyä, miten heillä on nutturan ja kiharoiden teko onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niin, miksipä vaihtaa sitä missä viihtyy. Kampausten tekeminen muille on kuitenkin sekin hauskaa, ja sitä paitsi joskus aika paljon helpompaakin.

      Minä olen alkanut hahmottamaan tietyn kuvion hiusteni kanssa. Annan niiden kasvaa aika pitkiksi ja annan olla pitkään, kyllästyn, leikkaan vähän (viimeksi oisin leikannut enemmänkin, mutta kampaaja ei antanut), kyllästyn uudestaan ja leikkaan ihan reilusti. Sitten tukka alkaa taas kasvaa enkä jaksa tehdä asialle mitään ja alan taas kallistua vähän ajan päästä sille kannalle, että pitkä tukka on ihan kiva.

      Poista
  7. Ihan hirmun söpöt! Pakko mennä leikkelemään sukkia.

    VastaaPoista
  8. Nätit nutturat! Itse olen viihtynyt enemmän ja vähemmän lyhyessä mallissa yli 10 vuotta, joten osaan vain sanoa, että hyvältä näyttää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja se on mukava, jos on löytänyt oman tyylinsä, jossa viihtyy ja osaa olla. :)

      Poista