maanantai 19. marraskuuta 2012

Marraskuu on kaunis!

Tänä vuonna, marraskuussa, olen törmännyt aivan uuteen sosiaaliseen ilmiöön. En tiedä, olenko aiemmin kulkenut aivan silmät suljettuina, vai onko ilmiö tänä vuonna voimakkaampi, mutta en tosiaan muista aiemmin kiinnittäneeni huomiota asiaan. Marraskuumarinaan.

Tämä vuodenaika on kieltämättä kolea ja karu. On yhä kylmempää ja päivät vain lyhenevät. Mutta minulle on tullut silti täydellisenä yllätyksenä, miten laajalti marraskuuta parjataan. Joka toinen blogipostaus on omistettu marraskuulle: joko sille, miten kamala se on, tai sille, miten tänä vuonna päätetään suhtautua siihen toisin, olla antamatta sen pilata koko elämää ja kaikkea.


Minä olen hämmentynyt. Marraskuun pimeys vaikuttaa minunkin mielialaani ja joka vuosi yllättää, miten voimakkaasti se vaikuttaa jaksamiseeni. Nyt on mennyt monta päivää niin väsyneenä, että kokemusta on vaikea edes sanoin kuvata. Mutta vihaanko marraskuuta? Ei, en. Koska marraskuu on kaunis.

Marraskuussa valoa on vähän, mutta jos sattuu olemaan kirkkaana päivänä ulkona, saa ihailla valoa, jota muulloin ei vain näe. Niin kaunista valoa, yhtä aikaa kirkasta ja hämyisää. Valoa joka hiipuuessaan värittää ympäristön aivan erilailla kuin muulloin.


Ja entäs sitten ne harmaat päivät? Ne saattavat tietysti tuntua raskailta, kun sisällä ei koko päivänä näe mitään, jos ei pidä sähkövaloja päällä. Mutta jos silloin lähtee ulos, saa ihailla luonnon karua kauneutta ja upeaa usvaista hämäryyttä. Harmaa ilma taittaa kaikki värit niin, että koko ympäristön värimaailma sointuu yhteen.


Harmaana marraskuun päivänä voi olla haastavaa saada hyviä kuvia. Ehkä idea lähteä kuvaamaan pipoa ja tuubihuivia ei ollut siinä mielessä hyvä. Kuitenkin tuntui, että harmaan taivaan ja järven tuijottelu latasivat henkisiä paristoja. Ja vaikka kuvista ei tullut teräviä, on niissä minusta tunnelmaa. Jotain utuista ja etäistä.


Halusin esitellä täällä haitarihuivini, joka on ollut valmiina jo pitkään. Hyvin, hyvin pitkään. Ja uuden piponi. (Nyt minulla on aktiivikäytössä kaksi pipoa, ja sekin tuntuu paljolta.) Kun katsoin kuvia koneen näytöltä, tajusin, että niissä esitellään ennen kaikkea marraskuuta.


Haitarihuivi
ohje: oma (175 s pyörönä, vuorotellen 8 krs nurjaa ja 8 krs oikeaa)
lanka: Rowan Lima
puikot: 5,5 mm
fiilis: mitä parhain neule, kun pää ja kaula tarvitsevat lisälämmikettä
 


Pipo
ohje: Vappu, Suvi Simola, kirjasta Kaikki lähti lapasesta
lanka: Drops Nepal
puikot: 4,5 mm ja 5,5 mm
lopputulos: kaunis malli, sopiva marraskuuhun


Mutta tunnen marraskuussa olevani yksin. Ainoa, joka myös nauttii. Missä olette te muut, jotka rakastatte myös tätä aikaa ja ihailette koleaa, karua kauneutta? Miksi kaunista olisi vain silmiinpistävä ja kirkas, itsestäänselvä ja elinvoimainen? Paljous ja yltäkylläisyys? Ihailen hiipuvaa, sitkeää, viimeisillä rippeillä jaksavaa marraskuuta. Vaikka se viekin minusta mehut.

Kaikki kuvat ystäväni Hetan ottamia.

27 kommenttia:

  1. Täällä! Marraskuu on yksi lempikuukausistani, lempeä, hidas ja hämärä, ja kummallista kyllä, olen juuri nyt tarmokkaimmillani. Marraskuu on ihana <3

    Hurjan kauniita neuleita, ihania kuvia, kauniita sanoja. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, löytyyhän teitä sentään muitakin! Siitä kyllä olen vähän kateellinen, että marraskuussa olet vieläpä tarmokaskin. Sen tilan haluan kyllä itsekin saavuttaa.

      Kiitoksia lämpimistä sanoista! Tuli hurjan hyvä mieli noin valtavista kehuista. :)

      Poista
  2. Marraskuu on synkkä, pimeä ja masentava. Mutta! Rakastan marraskuun raikasta ilmaa, joka tuntuu jotenkin puhtaamalta kuin muutoin. Ja ne aurinkoiset päivät tuntuvat sen pimeyden keskellä entistäkin auringoisimmilta.

    Pipossa on todella kaunis malli. Vaikkakin tuo maisema oli vielä kauniimpi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aivan totta, marraskuussa tosiaan ilma on raikas. Siitäpä en hoksannut kirjoittaakaan. Ja totta että aurinkoisia päiviä osaa kyllä arvostaa kaiken harmaude välissä, vaikka nauttisi harmaudestakin.

      Pipon malli on minustakin nätti. Se ja maisema yhdessä ovat marraskuun hyviä puolia. :)

      Poista
  3. Minä pidän oikeasti kaikista vuodenajoista ja niin myös kaikista kuukausista. Kaikissa on tietysti myös omat huonot puolet. Kun itselle pyrkii korostamaan niitä hyviä puolia, on helpompi kestää ne huonot.
    Pipo ja huivi ovat molemmat kauniita, vaikka ehkä tuo marraskuun ilma kiinnittää huomion niiden sijaan maisemiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, kyllähän monet asiat, varsinkin vuodenajat, ovat vähän sellaisia kuin minkälaisina ne haluaa nähdä ja mihin keskittyy. (Ainakin siis terveillä ihmisillä, joilla vaikka pakkanen tai helle ei rajoita elämää liiaksi.)

      Kiitos kehuista. Ihan totta, pipo ja huivi kyllä jäävät vähän taka-alalle marraskuun maisemassa, mutta se ei onneksi haittaa!

      Poista
  4. Ihania neuleita, erityisesti pipo. Ja todella kauniit kuvat. Mä en ole koskaan aiemmin pysähtynyt pohtimaan tätä marraskuuasiaa. Tänä vuonna kuitenkin blogia varten olen metsästänyt niitä aurinkoisia hetkiä. Ja voi, miten henkeäsalpaavan kaunista niinä hetkinä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neulekehuista. Itsekin pidän pipoa nättinä. Ja välitän kuvakehut ystävälleni, joka kuvat otti.

      Minäkään en ole muistaakseni aiemmin juuri marraskuuta pohtinut, se vain on ollut ja siinä on elänyt. Mutta tänä vuonna aloin kiinnittää huomiota kaikkeen siihen puheeseen marraskuusta, että jäin tosiaan oikein miettimään asiaa.

      Poista
  5. Kauniisti kirjoitettu ja ihania kuvia. Olisipa minunkin marraskuu tuollainen. Mutta kuten aina, tänäänkin kirosin sitä kun on niin pimeää, kosteaa ja koleaa. Olisipa edes lunta, niin olisi paljon parempi.

    Mutta kaikki kuukaudet ovat tarpeellisia. :)

    Pipo ja huivi ovat myös kauniita. Minullakin on Vappu-pipo ja se on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Kuvien ottajakin varmasti ilahtuu, kun kehuja näin ropisee.

      Kaikessa on tosiaan kääntöpuolensa. Pimeä ja kostea voi olla niitä ikäviä asioita, ainakin jos pimeä vaikuttaa mielialaan tai jaksamiseen. Itsekin odottelen kyllä lunta jo innolla, vaikka ihailen lumetontakin marraskuuta. Lumi vain toisi vähän lisä kaipaamaani valoa, vaikka päivät vielä lyhenevätkin.

      Poista
  6. Kaunista marraskuuta olet kuvannut! Meillä marraskuu on se kuukausi, kun alkaa kaikenlainen sipistely ja salakähmäinen nurkissa näperrys, on isänpäivä, miehen synttärit ja joulukuuta kovasti valmistellaan ja odotellaan koska silloin on lapsen synttärit ja sit jo kohta joulu. Eli kakkua, karkkia, paketteja ja muuta perhekotoilumukavaa riittää melkein riesaksi asti koko marraskuun ja joulukuunkin. Sitä paitsi marraskuussa on hyvä tekosyy kaikki vapaaillat istua kotona vaan ja kattoa telkkaa ja neuloa, että on sit lämmin kun se talvi oikeeti tulee. Marraskuuta parempi on vain se joulukuu! Ja kesä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vaikken toki voikaan ottaa kuvist kunniaa itselleni.

      Teidän marraskuu kuulostaa kyllä ihanalta! Touhua ja jännitystä... :) Se vie ehkä huomion niistä marraskuun vähemmän miellyttävistä puolista.

      Minäkin olen sitä mieltä, että marraskuu on hyvä (teko)syy neuloa sohvalla viltin mutkassa.

      Poista
  7. Mun mielestä marraskuu on aika tylsä nykyisin, kun ei ole lunta. Jos olisi lunta, saisi ihan rauhassa rätvöttää vaikka kolme marraskuuta peräkkäin, kun palkintona on joulukuu perässä.

    Huivi pisti silmääni, kun se näyttää helpolta. Ois kyllä inaha tehdä pipojakin, mutta usko ei vielä riitä. Miten paksua lankaa tuo käyttämäsi ihanuus on?

    Lisäksi on tietysti mainittava ihastuttavat kuvat kauniista leidistä. Noin hehkeänä kelpaa kulkea vaikka sitten, no, marraskuussa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta minäkin jo kaipaan, vaikka nautiskelen välillä näistäkin säistä. Lumi tuo valoa ja on sekin niin kaunista.

      Huivi tosiaan on aikas helppo tehdä. Juuri muita neuvoja kuin nuo tuilla suluissa ei tarvita, jos vain osaa silmukat luoda ja yhdistää pyöröksi. 80 cm pyöröpuikko on tuossa sitten aika hyvä.

      Tuo lankahan on periaatteessa aika samanpaksuista kuin vaikka varmaan kaikkien tuntema Novitan 7 veljestä, mutta lanka on muuten niin erilaista rakenteeltaan ja materiaaliltaan, että tuntuu minusta jotenkin paksummalta. Mutta jos suunnilleen sen paksuusluokan lankaa etsiskelet, pääset varmasti oikein hyvään tulokseen. Kannattaa toki valita lanka, joka ei sitten juuri kutita. :) Ja niitä pipojahan ehdit vielä tehdä, keräät vain vähän sitä uskoa ja itseluottamusta!

      Ja kiitos kuvakehuista! Minä suorastaan punastelen täällä. :)

      Poista
  8. Tykkään marraskuusta, niinkuin melkein kaikista kuukausista! Marraskuusta ekana tulee aina mieleen se laulu, ja samalla saan mukavia ja lämpimiä fiiliksiä lapsuudesta, jolloin tuo kappale tuntui soivan paljon radiossa. Tässäkin marraskuussa on ollut jo muutama ihana päivä, jolloin taivas on ollut pilvessä ja syksyisenlempeä tuuli puhissut ulkoillessa. Olen ehdottomasti sitä mieltä että ne, jotka ei tykkää lyhenevistä päivistä ja loppusyksystä, ovat vaan unohtaneet ottaa D-vitamiininsa:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä hyvä teoria! Ehkä kyse on tosiaan vain D-vitamiinista! :D

      Tiedän kyllä, että marraskuu vaikutaa eri tavoilla eri ihmisiin, ja aika vahvasti tosiaan minuunkin, mutta pidän silti sen hyvistä puolista. Ennen en kyllä ole muistanut D-vitamiinia, tänä vuonna vähän paremmin.

      Yksi hyvä puoli harmaissa ja koleissa päivissä on muuten se, että kun menee ulos, tuntee tosiaan olevansa elossa, ja kun palaa sisään, tuntuu siellä ihanan lämpimältä ja kotoisalta. :)

      Poista
  9. Ah, marraskuumarisija numero yksi ilmoittautuu. Minulle tämä vuodenaika on ollut sitä vaikeampi, mitä enemmän ikää on tullut. Vaikka tunnustaudun romantikoksi ja ymmärrän pataruokien, kuuman teekupin ja villojen päälle, en silti jaksa repiä riemua tästä pimeydestä. Yhdestä asiasta olen kanssasi samaa mieltä: marraskuu on kaunis, todella kaunis. Minä pidän harmaan ja ruskean sävyistä ja olen jopa perehtynyt tuohon marraskuun valoon, josta niin kauniisti kirjoitat. Minusta siinä on vaaleanpunaista. Mutta se, että pitää kammeta ylös kuudelta ja taistella tiensä läpi vaakasuoraan vihmovan veden ja rännän läpi bussipysäkille, on jokaarkiaamuisena suorituksena liikaa. Palataan asiaan kunhan olen eläkkeellä. Mietin juuri ääneen täällä sitä, että voisinko pitää marraskuusta sitten, kun ei ole pakko lähteä sateeseen, kylmään ja kurjuuteen. vaan voisi jäädä kotiin herkistelemään ja laskeutumaan kaamokseen. Nykyaika ei anna pitää marraskuusta, ne eivät mahdu samaan lauseeseen. Siinä mielessä pidän enemmän kyllä marraskuusta kuin nykyajan kiireestä ja tukkaputkella paahtamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeys se minullakin eniten koville ottaa. Pidän tosi paljon valoisasta, ja sen puutteella on ihan selvä yhteys minun jaksamiseeni ja yleismielialaani. Mutta marraskuun kauneus tosiaan vastapainoksi vetoaa kovasti.

      Mutta siis sinäkö pidät harmaan ja ruskean sävyistä? Olipa yllätys. Ei olisi ikinä esimerkiksi blogin nimestäkään voinut aavistaa.

      Marraskuusta ehkä tykkää tosiaan kaikista eniten silloin, kun ulos ei tarvitse lähteä. Tai ainakaan jos sinne ei ole pakko lähteä juuri kun sataa ja mennä töihin palelemaan kastuneissa vetimissiä. Jos käy vapaaehtoisesti kävelyllä ja pääsee sitten kodin lämpimään, ehkä jopa saunaan, niin yleensä sitä ulkoilmaakin pystyy vähän paremmin arvostamaan. Ehkä marraskuun pitäisi olla kansallinen lomakuukausi? Selvästi tässä hommassa on virhe, kun työtahti vain kiihtyy talven myötä. Miten olisi vaikka lakko? Ruvetaanko?

      Poista
  10. Olipa, taas, lempeästi kirjoitettu.

    Kiitos kivasta blogistasi ja siitä, että sen löytää blogilistan kautta. Mulla on blogissani sulle jotakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan lämmittävistä sanoista!

      Katsotaan miten tuon haasteen kanssa käy... mulla on jääneet edellisetkin rästiin. :D Mutta ihana kun haastoit!

      Poista
    2. Ihan vielä en ole tällä Wagnerin tasolla marraskuuvalituksissa: http://www.hs.fi/viivijawagner/1329105115579

      Ei haasteita pidä ottaa ollenkaan vaatimuksina. Jään odottavalle kannalle, vastaat jos siltä joskus tuntuu.

      Poista
  11. Ihania neuleita ja niin kauniisti kuvattujakin!
    Tunnustaudun marraskuun inhoajiin silloin kun pilvet laahaavat maata ja aurinko ei koskaan nouse.
    Tänä vuonna olen kuitenkin nauttinut uskomattoman kauniista auringon nousuista ja laskuista. Ihailen myös marraskuun ruskeita sävyjä. Olenpa joskus kerännyt ruskean "kukkakimpunkin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Olen samaa mieltä kauniista kuvauksesta. :)

      Marraskuussa on kieltämättä puolensa ja puolensa. (Tosin missäpä ei?) Vaikka jostain syystä tykkään välillä niistä maata laahaavista pilvistäkin, niin tietysti liika on aina liikaa, ja jossain vaiheessa alkaa ne auringonlaskut ja -nousut kiinnostaa aika paljon enemmän.

      Ruskea kukkakimppu kuulostaa mainiolta!

      Poista
  12. Minulle marraskuu oli aikoinaan kaamea, pelkkää väsymystä ja mustaa. Nyt, kun olen voinut vuosia elää enemmän omassa kuin kellon tahdissa yhdessä lapsen kanssa, se on alkanut näyttää toiselta. Kirjoitit, Raiku, kauniisti kauniista vuodenajasta. Marraskuu on rauhallinen ja rauhoittava ja hyvin kaunis.

    Olen miettinyt ja huomannut, mistä väsymys minulle marraskuussa tulee: jos joudun olemaan pimeään aikaan paljon keinovalossa, ihan vain vaikka kaupungin kaduilla, valot korostavat pimeyttä ympärillään, eivätkä hienot hämärän ja harmaan sävyt erotu. Kun voi pysyä kauempana valoista ja hälinästä, kiireestä ja siitä tunteesta, että olisi pakko jaksaa yhtä paljon kuin kesän kirkkaudessa, ei enää tee niin paljon mieli vetäytyä talviunille kuin ennen.

    (t. Tiina H., edellisen postauksen kommenttiin tuli vahingossa pelkkä Tiina)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kehuista. Tosi ilahduttavaa kuulla, että kirjoitin kauniisti! Ja mietinkin muuten aiemmin, että onkohan täällä joku ihan muu Tiina vielä, vai olitkohan sinä kyseessä.

      Marraskuussa minuakin rassaa keinovalot, varsinkin sisällä kotona, mutta en ole miettinyt, onko sillä yhteyttä väsymykseen. Mitä jos istuisi kynttilän valossa tai olisi vaan rehellisesti hämärässä? (Pitäisi tietysti neuloa sittne jotain tosi yksinkertaista.) Hmm. Täytyypä ehkä kokeilla, vaikuttaako se energiatasooni.

      Kiire ja hektisyys marraskuussa ja yleensäkin näihin aikoihin vuodesta on ihan hanurista. Olisi kiva, jos maailma aina vähän rauhoittuisi tässä vaiheessa. Mutta tuntuu menevän paremminkin päinvastoin.

      Poista
  13. Minusta oli ihana mennä naimisiin marraskuussa. Ihmiset kiirehtivät ohi tummissa työvaatteissaan ja meillä oli juhlat..tuntui siltä kuin oltaisiin ainoita pysähtyneitä tai ainoita juhlijoita loskaisessa Helssingissä. Joku kai runoili että "vain kesyt synnyttävät marraskuussa" viitaten siihen että eläimetkin silloin lepäävät(?)
    Mutta mutta..minusta tuntui että martahinen maisema on just hyvä valokuvaukselle. Luonto on silloin parempi studio kuin vaikkapa kirkaskontrastisena kesäpäivänä. Me like.

    VastaaPoista
  14. Marraskuuhäät kuulostaa kieltämättä tunnelmalliselta. Miksihän ne juhannushäät on niin se juttu? Toki lämpimällä ilmalla on helpompi esimerkiksi siirtyä paikasta toiseen juhlatamineissa, mutta voihan sitä kesälläkin sataa ja myrskytä. Eli ehkä itsekin ennemmin valitsisin sen tunnelmallisen syys- tai talvisään.

    En ole edes ajatellut tuota, että luonto on ehkä jopa parempi studio marraskuussa kuin kesällä, mutta ihan tottahan se on, että kesäisen keskipäivän suora ja kirkas aurinko on valokuvauksessa aika kamala.

    VastaaPoista