Huomaatteko kuinka joulukalenterini avautumisajankohdat alkavat lipua koko ajan myöhempään osaan päivää? Sen kummemmitta selitellyittä ehdotan, että pidätte tätä asiaa ihan vain pikanttina yksityiskohtana, sinä suolana, joka ylipäänsä tekee tästä blogista... no, tämän blogin. Eikös?
Tänään haluan pohtia tiettyjä jouluun liittyviä asioita, jotka minun mielestäni ovat erityisen omituisia. Tai enimmäkseen yhtä ilmiötä joulun ympärillä ja paria hämmentävää käsitettä, joita ihmiset viljelevät. Tarkoitan jouluihmisyyttä ja jouluhössötystä sekä sitä, miten joillakin ihmisillä tuntuu olevan tarve kulkea ympäriinsä selittämässä, miten kaikki jouluun liittyvä on turhaa, tyhmää, stressaavaa ja tavarakeskeistä.
Ensinnäkin olen viime aikoina miettinyt sitä paljon puhuttua jouluihmisyyttä. Tunnustaudun todellakin jouluihmiseksi, henkeen ja vereen sellaiseksi. Joinakin vuosina joulunodotukseni alkaa syyskuussa, joskus toisaalta vasta joulun liepeillä - se vaihtelee. Rakastan joulutunnelmointia, kynttilöitä ja perheemme jouluperinteitä.
Ymmärrän kyllä periaatteessa, että kaikki eivät ole jouluihmisiä. Joitakin ei nyt vain kiinnosta, ja mikäs siinä. Mutta aika monet ei-jouluihmiset perustelevat ei-jouluihmisyyttään sillä, että eivät erityisesti välitä joulukoristeista, eivät halua turhaa krääsää, eivät pidä joululauluista, inhoavat jouluruuhkia eivätkä ymmärrä joulustressiä. Ja tässä kohtaa alkaa minun hämmenykseni. Koska hei, minä en edes omista ainuttakaan joulukoristetta, en tosiaankaan halua saada tai antaa lahjaksi turhaa krääsää, en pidä kuin osasta joululauluja enkä tosiaankaan kuuntele niitäkään paljon, vihaan jouluruuhkia (niin kuin kyllä mitä tahansa ruuhkia) enkä aivan taatusti ymmärrä joulustressiä. Joten missä tässä se olennainen ero on?
Yksi joululaulu, jota aivan erityisesti inhoan, (vaikka välillä voinkin ylittää vastenmielisyyteni tietyissä tilanteissa), on Joulumaa. Jokin siinä laulussa on vain minusta aivan sietämätöntä. Kai se on jotenkin niin siirappinen ja ällöttävä. Tai ehkä se on vain se melodia, sen yltiöpirteys, jota minun on vaikea suodattaa. Mutta ristiriitaista kyllä, se kappale on vähän samoilla linjoilla kanssani. Joulu kun ei ole kiinni nuista ulkoisista seikoista.
Minua on alkanut viime aikoina ottaa päähän se, että jouluihmisiin liitetään automaattisesti jouluhössötys. Nämä ei-jouluihmiset puhuvat ylemmyydentuntoisina siitä, miten eivät vain voi ymmärtää tuota turhaa touhottamista. Nyt haluaisinkin tietää, onko kaikki joulufiilistely ja jouluun valmistautuminen siis automaattisesti jouluhössötystä? Se, että tykkään miettiä joululahjoja ja sitä, miten voisin läheisimpiäni ilahduttaa? Se, että haluan jakaa heidän kanssaan kokemuksia? Se, että kuuntelen Madeleinen Peyrouxia kynttilöiden valossa? Ja se että jouluna haluan viettää aikaa perheeni kanssa, nähdä sukulaisia, käydä haudoilla, saunassa ja syömässä ystävien kanssa?
Minä kun tyhmänä olen pitänyt tuota kaikkea rauhoittumisena. Keskellä tätä kaikkea kiirettä ja ihmeellistä arkea, jossa minusta nimenomaan hössötetään vähän kaikesta ja aivan turhanpäiväisistäkin asioista. Joulu on minusta se tarpeellinen muistutus siitä, että ihmisen pitää myös hiljentyä välillä.
Jos joku nyt välttämättä haluaa stressata kaikesta joulun aikaan, niin se on sitten hänen valintansa. Tai hänen ongelmansa, (joka tuskin liittyy pelkästään jouluun). Mutta enpä ole ikinä tavannut ainuttakaan jouluihmiseksi tunnustautunutta, joka olisi keskittynyt vain nuihin ulkoisiin asioihin ja pelkästään stressannut joulua. Minusta niihin tuntuvat keskittyvän nimenomaan ne ei-jouluihmiset. Ja heitä kehottaisin vain unohtamaan sen, mitä kuvittelevat muiden odottavan joululta ja viettämään joulunajan juuri niin kuin itse haluavat - ihan niin kuin minäkin teen.
Ja nyt, koska omaa tyhmyyttäni sain tämän soimaan omassa päässäni, ihan puhtaasti ilkeyttäni levitän sitä muillekin. Jos vaikka joku olisi niin hölmö, että erehtyisi painamaan playtä. Hähähää!
Niin ja jos joku tästä oikeasti tykkää, (koska saa tykätäkin), niin olkaapas hyvät, tässä pieni lisä joulumieltä teille!
Hahaa, Joulumaa on yksi suosikkijoululauluistani, se kun on vapaa vakaumuksista ja siinä on juuri se minun jouluni ydin: joulumaa on jokaisen sydämessä. No, onhan se aika kirkasotsainen rallatus, toisaalta pidän monista muistakin joululauluista.
VastaaPoistaIhmisillä on mitä kummallisimpia tapoja tyydyttää pätemisen tarpeensa. Toisille se on joulun dissailu, tavalla tai toisella. Minä dissailen lähinnä sitä stressaamista ja siitä puhumista, itse kun fiilistelen joulua juuri niin vähän tai paljon kuin minäkin vuonna tekee mieli. Nytkin istun tonttulakki päässä ja hyräilen joululauluja, niitä hartaita kristillisiä siinä missä kevyitä rallatuksiakin.
Joulu on kyllä - niin kuin moni muukin juhla - kovin kaupallinen, ja se joskus väsyttää. Mutta eihän siihen kaupallisuuteen ole pakko mennä mukaan, tai ottaa siitä vain itselle soveltuvimmat osat. Ei ole pakko olla lapsiperheessäkään vaivaannuttavaa vuokrapukkia jouluaaton tunnelmaa pilaamassa, meillä laatikot saavat olla Saarioisen äidin paistamia, kinkusta ei kukaan välitä. Mutta joulusta nautitaan, kaikilla aisteilla, ja mieluummin vähän pidemmän kaavan mukaan, sillä pelkät joulupyhät ovat niin kovin lyhyt aika :-D.
Kirjoitin aiemmin tänään tähän vastauksen ja sitten juuri kun se oli valmis, onnistuin hukkaamaan sen. Tässä nyt uudestaan, ainakin ehkä osa siitä.
PoistaEnsinnäkin Joulumaasta. Voisi kyllä tosiaan kuvitella, että minäkin pitäisin siitä juuri sisältönsä takia, mutta ilmeisesti minulla on ikuisen erimieltäolemisen syndrooma eikä mikään koskaan kelpaa minulle. :D
Puit tosi hyvin sanoiksi ajatukseni. Joulunvieton halveksiminen on tosiaan mitä kummallisin tapa tyydyttää pätemisen tarpeensa. Ja ei, kaikki jotka eivät ole jouluihmisiä eivät tietenkään kuulu tähän pätijäryhmään - ne ei-jouluihmiset, jotka eivät tee numeroa omista mieltymyksistään tässä asiassa eivät tietenkään ole rasittavia. Eikä sillä, kyllähän mielipiteensä saa sanoa, mutta se ihmeellinen dissaaminen ja joulunvieton arvosteleminen on ärsyttävää.
Kaupallisuus kieltämättä liittyy nykyään jouluun. Mihinpä ei? Onko nykyään olemassa paljon mitään sellaisia asioita, mihin kaupallisuus ei liity? Ei joulu siis sinänsä ole kaupallinen, vaan kaupallisuus on tullut jouluunkin. Minusta on siksi idioottimaista arvostella joulun kaupallisuutta, varsinkin kun kuten sanoit, ei siihen kaupallisuuteen ole pakko lähteä mukaan.
Kaupallisuuttahan on harrastettu kyllä nyt tässä joulukalenterissakin jonkin verran. Mutta mitä tulee mysteerisukkaan, minä kyllä kannatan lämpimästi varastoneulontaakin. Jos omissa varastoissa riittää neulottavaa kymmeneksi vuodeksi, en oikein edes koe järkeväksi sitä, että ostetaan lisää lankaa, vaikka se olisi maailman ihaninta. (Mutta vaihtokauppojahan voi aina tehdä.)
Kaupallisuus on kuitenkin nykyään osa kaikkea ja kaupankäynnillä tämä maailma pyörii. Minä osallistun kaupallisuuteen omalta osaltani sitten vain niissä asioissa, jotka minusta ovat ostamisen, maksamisen ja yleensä tuottamisen arvoisia.
Tunnustaudun jouluihmikseksi, mutta hössötykset olen jättänyt. Rajastan joulun tunnelmaa, kynttilänvaloa, joululauluja, lasten riemua , sukulaisten kanssa nautittua jouluateriaa, rauhoittumista...Jouluruuat tilaan pääosin valmiina, jotain pientä laitan itse sen mukaan, kun huvittaa...kinkun paistan ja maistan ;)
VastaaPoistaIhanaa joulunaikaa !
Niin, hössötys ja jouluihmiset eivät todellakaan kuulu automaattisesti yhteen. Sinun joulunviettosi kuulostaa ihanalta!
PoistaIhanaa joulunaikaa sinullekin!
Tuhannesti agree, kaikkeen. Vihaan myös Joulumaata :D Tykkään eniten kaikkein kristillisimmistä joululauluista, kuten En etsi valtaa loistoa:sta. Niin ja O Holy Night tietenkin myös..
VastaaPoistaJouludissaus on niin outoa, on kuin dissaajat ymmärtäisivät koko asian ihan eri tavalla kuin minä (joka varmaan olen heidän mielestään jouluhössöttäjä). Miusta on kiva, kun on suuri juhla keskellä pimeää talvea. Veikkaan ettei jouluvihaajat myöskään haluaisi oikeasti luopua jouluvapaista, vaikka väittäisivät että joulu on turha ;)
Hahaa, sieluntoverini! :D
PoistaMinustakin tuntuu juuri tuolta, että joulua kovaäänisesti dissaavat ajattelevat koko joulun aivan toisin kuin minä. Monesti tulee semmoinen olo, että nämä tyypit kuvittelevat joulun olevan yhtä pakkoa ja yhdenmukaisia perinteitä ihmisistä riippumatta. Ehkä heillä sitten on sellainen perhetausta? Mutta en vain ymmärrä, miksi sen perusteella oletetaan, että kaikilla muilla on samoin.
Ja juu, tuskinpa jouluvihaajat haluavat vapaista luopua. :D
Joulu on monissa perheissä tosi hankalaa aikaa. Perhejuhlat saattaa kärjistää perheen sisäisiä ongelmia. Jos oman perheen joulu ei yhtään vastaa jouluidyliä, vaan on ahdistavaa aikaa esim- liiallisen alkoholinkäytön tai perheen/suvun kireiden suhteiden vuoksi on ehkä myöhemminkään vaikea innostua joulusta.
VastaaPoistaItse muistelen lämmöllä lapsuuteni jouluja, muta jos näitä kauniita lapsuuden muistoja ja perheen ja suvun traditioita ei olisi, en varmasti innostuisi niin paljoa joulusta.
Ihan oikeassa olet. Toki minäkin tiedän perhejuhlien kääntöpuolen, eikä tosiaankaan ole tarkoitukseni väittää, että kaikkien pitäisi taustoista tai tilanteestaan riippumatta nauttia joulusta täysin rinnoin. Olen sitä mieltä, että joulusta ei tarvitse perustaa, vaikka ei edes olisi mitään siihen liittyviä ikäviä kokemuksia.
PoistaTässä tekstissä tarkoitin puhua ainoastaan siitä, miten jotkut arvostelevat joulunviettoa ihan ihmeellisin perustein ja nojaten kuvitelmiin, joilla ei ole mitään pohjaa. Ja jotenkin arvelen, että harva näistä toisten "jouluhössötystä" arvostelevista on sellaisia ihmisiä, joilla on rankkoja kokemuksia taustallaan, vaan ihan vaan niitä, jotka haluavat tuoda omaa paremmuuttaan esille sillä, että eivät lähde mukaan turhanaikaisiin jouluhössötyksiin, kulutusjuhlaan ja stressiin, (jotka minun mielestäni taas nimenomaan eivät kuulu joulun henkeen).
Mutta kyllä, monille ihmisille joulu on rankkaa aikaa. Se on hyvin surullista, niin kuin elämän karuus minä tahansa ajankohtana on. Toivottavasti et loukkaantunut tästä postauksestani, tarkoitukseni ei suinkaan ollut vähätellä ihmisten kokemuksia. Olisin ehkä voinut selvemminkin kertoa, mitä asiaa arvostelin.
Ensin tärkein: minäkään en voi sietää Joulumaata! Paatuneena semantikkona olen kehittänyt vastenmielisyyden erityisesti lausetta "sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan" kohtaan, koska tuossa sana "sillä" voi olla joko "se" sanan adessiivi tai "sillä"-sana eli siis "koska"-sanan synonyymi. Veikkaan, että sanoittaja on tarkoittanut ensimmäistä, mutta joko kerta kun tuon biisin kuulee, niin on pakko aloittaa kieliopillinen tarkastelu. :D
VastaaPoistaMinäkään en ole koskaan perustanut jouluhössötyksestä, sillä tykkään vain murto-osasta jouluruuista, ja satunnaiset sukulaisjoulut ovat tarkoittaneet sitä, että iso osa lomasta menee kahlittuna kotiin/mummolaan, jossa ei saa tehdä mitään kivaa, kun pitää olla seurallinen ja kuunnella homehtuneita vanhusjuttuja. Kuitenkin minä olen aina ollut ehdottomasti jouluihminen, koska minusta joulu on ihana tekosyy osoittaa ihmisille, että välittää heistä. Sanokaa vaan materialistiksi, mutta minusta on kiva antaa ja saada lahjoja, varsinkin niitä, joissa on oikeasti ajatuksia takana. Siksi minusta on ollut vähän kurjaa kasvaa isoksi, kun joka joulu saan vähemmän lahjoja, joten tuntuu, että minua on myös ajateltu vähemmän, kun kukaan ei ole nähnyt vaivaa. Siksi minusta on myös ihana antaa (ja saada, mutta tätä harvemmin tapahtuu) itsetehtyjä lahjoja, koska neulomiseen/muuhun värkkäilyyn kuluva aika kertoo minusta, että ihminen on minulle tärkeä.
Minusta joulu on myös ikään kuin turvasatama muuten niin nopeasti kuluvassa ajassa. Kun joulun aikaan tulee yleensä nähtyä ystäviä paljon enemmän kuin tavallisesti, ne ovat kiinnekohtia, joilla myöhemmin voi muistella mitä ystäville milloinkin kuului. Joulu onkin suloinen yhdistelmä vuodesta toiseen pysyviä perinteitä ja toisaalta väistämättä elämän mukana muuttuvia asioita. Ehkä joulussa on mukana tiettyä itsepetostakin, sillä se johtaa ajattelemaan, että "kaikki on niin kuin ennen", mikä on saanut minut tässä yksin asumisessani aina pillittämään, kun olen ajatellut, että jouluksi pääsee vihdoin kotiin.
Ja jottei nyt mene taas ihan vetistelyksi, niin laitanpa jouluradion päälle. Se on ollut pakollinen osa minun jouluani niin kauan kuin se on Oulussa kuulunut eli muistaakseni siis 5 vuotta.
Mä oli joskus jouluihminen… vuosia, vuosia sitten. Nyt on työt vienyt viimeisetkin joulun ilon rippeet. Kun pakosta joutuu joulun kanssa tekemisiin jo paria kuukautta ennen varsinaista ajankohtaa, niin ei vaan jaksa enää kiinnostaa. Lisäksi tökkii vastaan miten joulun juhliminen on muuttunut massiiviseksi kulutusjuhlaksi!
VastaaPoistaMun joulu on tällä hetkellä tasan kolme päivää: aatto (niinä onnellisina vuosina kun ei joudu töihin), joulupäivä ja tapaninpäivä. Ja käsittää lähinnä syömistä :D
Täällä ilmoittautuu hössöttävä jouluihminen. Luulen, että hössötän siksi, kun äiti on mulle pienenä opettanut, että sillä tavoin se joulu tulee. Kasvatuksesta lähtöisin, mutta tämä on ihan oma valinta. Ja kaiken lisäksi kehtaan nauttia siitä.
VastaaPoistaItseä häiritsee ihmiset, jotka sanovat, ettei joulu tunnu enää miltään aikuisena. Kuka kieltää suhtautumasta siihen lapsen tavoin? Mulla on kolme joulukalenteria joka vuosi ja valmistelen paketteja varpaat kippuralla. Eikä joulua tietenkään ole pakko viettää lasten tavoin tv:n joulupiirrettyjä katsomalla ja paketteja auki repimällä. Suosittelen sellaisia joulunviettotapoja, jotka on niin mukavia, että niitä odottaessa pääsee siihen lapsekkaan innostuneeseen mielentilaan.