lauantai 15. joulukuuta 2012

15. joulukuuta: selityksiä, selityksiä

Heipä hei, kaikki joulukalenterin seuraajat! Kuten varmaan huomasitte, jäi yksi kalenterin luukku välistä eilen. Syynä sille on pari migreenikohtausta, jotka ovat nyt sekoittaneet pakkaa. En ole pystynyt oikein viemään loppuun suunnitelmiani. Viime viikonlopun jälkeen olen ollut sen verran sekaisin, että en ole jaksanut ajastaa mitään etukäteen ja eilen sitten sain aika karmean kohtauksen, ironista kyllä juuri neurologilla käynnin jälkeen. 

Katsotaan nyt, miten kalenterin kanssa käy. Kaikki suunnitelmani eivät ehkä toteudukaan, mutta mysteerisukkaohjeen vihjeet tulevat vielä... jossain vaiheessa. (Säilytetään jännitys.) Ja heti kun tästä kuntoudun, katson josko saisin ainakin osan ideoistani toteutettuakin. Toivotaan!

Vaikka eilinen ei ehkä ollut elämäni hienoimpia päiviä, sain ainakin yhden ihanan muistutuksen tämän nettineuleharrastuksen hyvistä puolista. Olin käppäillyt neurologilta Lumoavaan Lankaan istuskelemaan ja odottamaan äitiäni, joka on ollut nyt käymässä kylässä. Kaupalla migreenin ennakko-oireet alkoivat yltyä kohtaukseksi eikä apteekista hakemani uusi kohtauslääkekään auttanut, (itse asiassa se tuntui tuovan aivan uusia ulottuvuuksia koko kohtaukseen, en ota sitä kyllä toiste). Mutta kerrankin taisi olla totta, että kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Se apu oli eräs kultainen ihminen, jonka tunnen myös vuoden takaisesta retriitistä mutta ennen kaikkea Ravelystä. Hän oli tulossa lankaostoksille ja bongasi minut jo kaupan ovelta ja tuli kysymään, olenko aivan kunnossa. Migreeni ei ole hänellekään aivan vieras asia (ikävä kyllä), ja hän kävi ystävällisesti viemässä minut ja äidin kotiin. Bussipysäkillä seisomiseen minulla ei olisi voimia ollutkaan ja muuta kyytiä olisi saanut vielä odotella - ja koska kännykkänikin reistailee (mikäpä ei?), en ollut aivan varma siitäkään, oliko tekstiviestini tavoittanut sitä mahdollista kyytiä. Ja voin vakuuttaa, että migreenikohtauksen yllättäessä ei ole kovin helppoa istua pystyasennossa eikä kovin antoisaa olla ihmisten ilmoilla.

Että niin. Ravelryn kautta on löytynyt paljon mukavia ihmisiä, joiden kanssa on voinut paitsi jakaa neulomiseen liittyviä ajatuksia saanut ihan vertaistukeakin aivan muissa asioissa. Rakastan tätä harrastustani kyllä muutenkin, mutta loppujen lopuksi kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa siinä ohessa on ehkä se kaikista paras osa (hassua kyllä) - että tätäkin kautta löytää ihmisiä, joiden ajattelemisesta tulee hyvälle mielelle ja jotka osoittavat, että ihmiskunta ei ole sentään ihan niin läpeensä kamala kuin joinain kyynisimpinä hetkinäni saatan kuvitella.

Kiitokset siis pelastavalle enkelille!

10 kommenttia:

  1. Täällä yksi migreenipotilas voi niin samaistua tilanteeseen :(
    Ei millään niin mukavaa.
    Lumista viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  2. Minulla on täsmälleen samanlainen kokemus siitä, miten Ravelry on laajentanut käsityöharrastusta ja tuonut ihan omanlaisensa sosiaaliset kuviot. Käsityöläiset ovat keskimäärin todella ystävällisiä ja empaattisia ja on niin mukavaa, kun tuntee ihmisiä, jotka jakavat saman intohimon käsitöihin.

    VastaaPoista
  3. Älä ressaa joulukalenterista, kyllä me ymmärretään!

    VastaaPoista
  4. Minä kaipailin luukkua ja samalla arvasin, että tästä on varmasti kysymys :( Ja kyllä ymmärrystä riittää. Ihanaa, kun sait eilen apua!

    Olen ihan samaa mieltä, että ravelryn ja neulomisen kautta on löytynyt ihania ihmisiä ja ihan oma sosiaalinen verkosto.

    Toivottavasti voit jo paremmin!

    VastaaPoista
  5. Olen ikäni kärsinyt migreenistä mutta lapsen syntymän jälkeen on helpottanut 80%:sesti. Ikävä kyllä taipumusgeeni siirtyi lapseeni.

    No joka tapauksessa, ymmärrän, todella ymmärrän - kun kohtaus tulee niin sitä on täysin pihalla.

    VastaaPoista
  6. Virtuaalihalitukset ja toivottavasti kohtaukset alkavat helpottaa pikapuoliin :).

    VastaaPoista
  7. Täällä myös migreenipotilas tahtoo muistuttaa ettei se elämä jouluun pääty. Välipäivät on yleensä sangen tylsiä, joten sinnekin voisi jotain kivaa jättää:) Kiva ollut tätä seurata, päivä sinne tai tänne, ei se ole niin justiinsa. Toivottavasti migreeniisi löytyy toimiva lääke <3

    VastaaPoista
  8. Mie ajattelinkin, että siulla on varmaan migreenikohtaus, kun ei ollut joulukalenteripostausta. Haleja ja paranemisia siulle. Lepäile ja toivu ja tee vain se, minkä jaksat ja pystyt ja mihin voimat riittävät.

    VastaaPoista
  9. Hei,
    Kävin katsomassa luukkua vielä illallakin ja päällimmäinen ajatus oli huoli, mitä Sinulle on tapahtunut. Hyvä, että ohimenevää. Paranemista ja luukkuja omien voimien puitteissa...

    VastaaPoista
  10. Kuten huomaat, niin virtuaalituttavuudetkin voivat tuntea toisensa niin hyvin, että tietävät syynkin blogihiljaisuuteen. Migreeni oli mullakin heti mielessä :)

    Ravelry pääasiassa, mutta myös kaikki ihanat kädentaitoblogit ovat tuoneet mun elämään uusia ihania ihmisiä! Sekä virtuaalisina että livenä! Kauan kyllä mietin että uskallanko paikallisiin tapaamisiin... onneksi vihdoin uskaltauduin :D

    VastaaPoista